sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Ett nytt grepp

Efter att ha fått fyra nej tack från Sverige och ett nej tack från ett finlandssvenskt förlag, fick jag en vän är som amatörskribent att ta en blick på mitt manus. Hon sade att det vara lite akademiskt torrt och förslog att dra in min egna historia i boken. Då jag såg mitt eget manuskript genom hennes ögon började jag brodera ut texten. Istället för en torr akademisk inledning tog jag ett personligt grepp. 

Varsågoda, här är början på inledningen


Inledning
- Voi nej! 
Svaret var spontant, ärligt och hade resonans ända från djupet av hans hjärta. Ärlighet och spontanitet är egenskaper jag för övrigt uppskattar men den här gången önskade jag att min far hade lagt en sordin på sin ärlighet och endast diplomatiskt meddelat att det var ju överraskande. Sju år tidigare hade han varit både stolt och glad över utgången av högskolans inträdesprov. Enligt honom var det uppenbarligen bättre att studera till diplomingenjör än till danskonstnär. Jag var medveten om hans dubier sedan långt tillbaka i tiden, så inte var det ju en överraskning att han visade sitt missnöje över mitt val. Ändå, ni vet ju hur viktigt det kan kännas att få stöd från sina föräldrar.

Jag hade hunnit studera sex år vid tekniska högskolan i Otnäs och hade skrivit färdigt mitt diplomarbete. Firman som jag hade gjort mitt diplomarbete för ville hålla mig kvar och betalade mig en lön som jag än i denna dag, trettio år senare, inte har nått. Mot det här vägde nu fyra år till av studier för att utexamineras till en yrkeskår där de flesta är arbetslösa och ytterst få orkar köra ända fram till pensionen, som i vilket fall som helst blir extremt låg. Enkelt val alltså, det var studier vid Teaterhögskolans Dansavdelning i Helsingfors som skulle leda mig in i en allt ljuvare framtid!

Då jag skrev studentexamen hade jag inte ännu lärt mig att ifrågasätta livet i allmänhet utan körde på utan sidoblickar. Sex års tekniska högskolestudier och ett år i armen hade däremot samlat på så många frågetecken att de hade skockats till en stapel så hög, att jag kunde äntligen kliva upp på den för att vidga mina vyer. Utsikten var så oändlig, att jag kunde spana in vad jag egentligen ville. 


Incidenten som förde mig upp på dessa höjder var ett halvårs engangemang vid Lilla Teatern i min hemstad Helsingfors. En kedja av, till synes slumpmässiga val, hade fört mig ut på scenen som statist i Hamlet. Det var första gången i mitt liv jag stod på scenen inför fullsatta salonger fem gånger i veckan månad in och månad ut. Jag fick uppleva hur det känns att leva på en främmande planet med innevånare, vars enda intresse var nuet. Denna version av Shakespears Hamlet, regisserad av Benno Besson, var en total succé som drog fulla salonger varje kväll. Upplevelsen av att vara närvarande var så intensiv att jag kände första gången i mitt liv att jag tog pulsen på livet själv. På scenen slutade allting annat att existera. Tystnaden i mitt huvud var öronbedövande och lättnaden över att leva i nuet, utan några som helst tankar, var mera berusande än Teknologföreningens bästa årsfester. 


maanantai 24. lokakuuta 2016

Äntligen

För ungefär fem år sedan fick jag för mig, att jag borde samla alla mina träningstips till en bok. Ibland är huvudet så fullt av nya idéer att jag är rädd för att jag tappar hälften, innan jag hinner dela med mig av dem. Lyckligtvis håller jag workshoppar med varierande temor sedan tio år tillbaka. I varje workshop har jag kunnat pröva mina idéer med eleverna och samtidigt har jag kunnat verifiera vad som fungerar, och vad som är bäst att bara glömma bort.

Början var lite knagglig, det gick ibland veckor mellan mina sporadiska försök till att få någonting ner på pappret. Det var ingenting att basunera ut och berätta att någonting stort skulle ha varit på gång. Under tiden hann vår dotter Jenni skriva och publicera sin bok. Hon hade gått till bokmässan i Helsingfors med en synopsis för en ny bok och fick tre förlag intresserade. Det hela slutade med att hon fick ett kontrakt med WSOY innan hon hade skrivit det första kapitlet! DET var häftigt, vår dotter visade hur en slipsten skall dras. Då den publicerades fick jag en sparringpartner som inte ville lämna mig ifred. Massor av råd och uppmuntran fick jag av både henne och min hustru Riitta.

Jag har alltid varit lite trög med anteckningar och skriverier men jag ser också hur gott det gör att sätta ner någonting på papper. En lång historia kort; i våras fick jag upp farten och en bok började ta form men den röda tråden saknades fortfarande. All mina muntliga historier och råd fungerar bra i växelverkan med en publik, medan de ter sig lite torftiga ensamma på pappret. Jag behövde hjälp och det fick jag.

Än en gång var det Jenni som visade vägen. Hon samlade en grupp personer från de mest olika gebit till att träffas hos oss på Hyvinvoimala, vår lokal där Rödbergens morgonyoga finns. Idéen var att sparra och stöda varandra oberoende vilka sorters projekt vi sysslar med. Varje vecka var det alltid några som var i turen att berätta vad de sysslade med och vi andra uppmuntrade och gav feedback. Då min tur kom att berätta om min bok, bad jag om förslag för en röd tråd att binda ihop mina idéer. Jag hade en massa olika förslag som jag radade upp. Det gav ingen reaktion förrän jag nämnde ordet stillhet. Som på ett gemensamt kommando vände alla på huvudet, jag hade hittat min röda tråd. Stillhet sade alla, är någonting som är en djup längtan inombords.

I all stillhet fortsatte jag att skriva och framför allt skriva om så att den röda tråden hela tiden syntes. Nu accelerade skrivtempot markant. Stillheten var så inspirerande att jag kände att jag hittat någonting av värde. Nu behövde jag förstås någon att korrekturläsa mina skriverier. Jag kunde inte få hjälp av varken Riitta eller Jenni eftersom jag skrivit på svenska. Utan någon större urskiljning bad jag vänner och elever om hjälp. Det var rena fullträffen då en elev på mammaledighet sade att visst kan hon ta sig en titt på manuskriptet men bättre än det, hon var en yrkesmässig korrekturläsare med en massa tid över. Tack Katarina för din hjälp, du är storartad!

Stenen är i rullning, imorgon skall vi tillsammans med en ombrytare göra några uppslag som exempel för hugade förlag. Jag har dessutom hittat en illustratör som har ritpennans makt. En bild är ritad och 65 bilder väntar på att födas.

På onsdag börjar den stora jakten på att hitta ett förlag. Håll tummarna!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Opettajani Lino Miele/ Min lärare Lino Miele

Kesällä käytiin Linon viikonmittaisella retriitillä Haapsalussa. Oli aamumysorea, iltapäivä leikkikenttää, Pranayamaa ja meditaatiota. Suosittelemme lämpimästi ensi kesän retriittiä. Lino on ollut minun pääopettajani vuodesta 2002 ja olen avustanut häntä workshopeissa ja retriiteillä vuodesta 2003. Koen tärkeäksi itselleni, että minulla on mentori jonka puolen voin aina kääntyä kun tulee opetukseen liittyviä haasteita. Suurin määrä opeista tuntuu, että olen saanut keskusteluissa hyvän aterian ääressä. Lino muistuttaa aina, että Ashtanga on elämää varten eikä päinvastoin.

Alla olevassa videossa mietteitä opettamisesta, opettajista ja Guruista yhden iltapäivän aikana Haapsalussa.

I somras besökte vi min lärare Lino på hans en vecka långa retrit i Haapsalu. Vi yogade på morgnarna och resten av dagen hade vi playground, pranayama och meditation. Vi rekomderar varmt nästa sommars retrit. Lino har varit min lärare sedan 2002 och jag har assisterat honom på hans workshoppar och retriter sedan 2003. För mig är det viktigt att ha en mentor som jag kan ty mig till i alla situationer då jag behöver konsultation i undervisningen. Jag tror att jag har fått min största dos av undervisning vid våra bords diskussioner. Lino påminner mig alltid om att Ashatngan är för att förbättra ditt liv och inte tvärtom.
I videon här under talar Lino om undervisning, lärare och Gurur.


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tränings tips/Harjoitusvinkkejä

Träningstips

Vi fortsätter på samma linje som i Uddiyana Bandha del 1, del 2 och del 3. I det här skedet är det alltså klart att den viktigaste muskeln bakom Uddiyana Bndha är Psoas som fungerar som den drivande kraften medan den tvärgående magmuskeln är dess hjälpmotor. Nu när du har hittat kraften bakom allt är det dags att sätta in nästa växel och öka styrkan. För att få mera kraft i lyft och balans skall vi se på tre olika sätt förstärka Psoas muskeln.

Psoas muskeln har också fått smeknamnet själens muskel, vilket visar hur stor betydelse dess funktion har.  En effektiv träning av den kräver att vi använder den i alla extremlägen, i dess längsta läge samt i en extrem förkortning. Psoas är i sitt allra längsta läge i bryggan, Kapotasana och andra bakåtböjningar.  Därför behöver vi både kunna töja och förstärka den på samma gång. Psoas är ständigt aktiv då vi rör oss, sitter eller står. Om vi kortsluter den, så som till exempel i en dålig sittposition då vi kör bil, mår den dåligt. Hur känns det då du stiger ur bilen efter att ha kört i en timme? De första stegen är lite styva och stela och korsryggen vill inte räta ut sig. Psoas har gått i strejk och vill inte vara med och leka. Den vill vara aktiv och lyfta upp ryggen så länge som vi befinner oss i en upprät position. Jämför det här med bäckenbottnets muskler. De spänner av endast då du sätter dig på toaletten för att lätta på lasset, i övrigt ser de till att byxorna hålls torra. Det är en färdighet som tar sin tid att lära sig, i vilken ålder slapp du blöjorna?
Bild 1
Ställ dig i en bred position enligt bild 1. Sänk höften nedåt tills det bakre knäet nästan berör golvet, bild 2.
Bild 2
Håll positionen och pressa aktivt den bakre hälen bakåt så att knäet sträcks. Det är jäkligt jobbigt. Hur många andningar orkar du hålla positionen, kom du ihåg att andas? Kom nu upp tillbaka och stå för att känna efter. Känns benena lika långa eller har du fått slagsida? Upprepa på andra sidan! Det här är en utmärkt övning för att förbereda för bakåtböjningar, drop backs. Den passar även i vardagen då du känner dig trött och håglös. Testa, pröva och kommentera!

För att hitta styrkan i lyftet då du lyfter (eller åtminstone försöker lyfta) dig bakåt i den sittande serien, måste du hålla benen så nära kroppen som möjligt. Kolla in videon innan du läser vidare.

En applikation av övningen på videon är följande. Sitt och balansera på dina sittben med benena böjda och knäna ihop, bild 3.
Bild 3
Dra knäna så när dig som möjligt och därefter drar du dem ännu närmare med hjälp av armarna bild 4.
Bild 4

Nu försöker du aktivt hålla det här paketet ihop medan du långsamt släpper greppet. Kämpa men glöm inte att andas kontinuerligt. Upprepa många gånger.

För att hitta ett bra lyft i nedre magen i en sittande position startar vi från Lotuspositionen eller helt enkelt från en korssittande position. Pressa händerna ner mot knäna med raka armar samtidigt som du försöker lyfta knäna. Om du dessutom förmår ryggen att förlänga sig uppåt kan du känna hur det här lyftet får magen att dra sig kraftigt innåt. Andas och fortsätt många andningar! Upprepa så många gånger du orkar eller ids. Om försöket att lyfta knäna inte får magen att dras in betyder det att du inte har förlängt ryggen uppåt.

Övning ger färdighet, Rock Om!

___________________________________________

Harjoitusvinkkejä

Jatketaan samalla linjalla kuin Uddiyana Bandha osa 1, osa 2 ja osa 3. Tässä vaiheessa on tullut selväksi, että tärkein lihas Uddiyana Bandhan takan on Psoas, joka toimii ensisijaisena moottorina samalla kun poikkittainen vatsalihas on sen apumoottori. Nyt kun olet löytänyt voiman kaiken takana on aika kehittää sitä voimaa seuraavalle tasolle. Saadaksesi lisää voimaa ja tasapainoa tulemme tarkastelemaan kolmea eri tapaa harjoittaa Psoaslihaksen voimaa.

Psoaksella on myös lempinimi sielun lihas, mikä osoittaa miten keskeinen sen toiminta on. Tämän lihaksen voimistaminen vaatii, että harjoitamme sitä kaikissa ääriasennoissa, kuormitamme sen maksimaalisessa pidennyksessä sekä supistaen sitä niin paljon kuin pystymme.  Psoas on pisimmässä asennossaan sillassa, Kapotasanassa sekä muissa taaksetaivutuksissa. Tämän takia meidän tulee sekä pidentää että voimistaa sitä yhtäaikaa.  Psoas on aina aktiivinen kun seisomme, liikumme tai istumme suorana. Jos oikosuljemme sen, Psoas voi huonosti. Miltä tuntuu selässä kun astut autosta tunnin ajon jälkeen? Ensimmäiset askeleet ovat jäykät eikä selkä tunnu suoristuvan. Psoas on mennyt lakkoon eikä halua olla leikissä mukana. Se haluaa olla mukana nostamassa selkäämme ylöspäin aina kun olemme pystysuorassa asennossa. Vertaa tätä lantiopohjan lihaksiin. Lantiopohjan lihakset rentoutuvat ainoastaan silloin kun istahdat pöntölle keventääksesi kuormaa, muulloin ne huolehtivat siitä että huosut pysyvät kuivana. Se on taito, jonka oppiminen kestää. Missä iässä sinun ei tarvinnut enää käyttää vaippoja?
Kuva 1
Seiso leveässä asennossa, kuva 1. Koukista etujalka ja laskeudu alaspäin kunnes takapolvi melkein koskettaa lattiaa, kuva 2. 

Kuva 2
Pidä asento ja paina takimmaista kantapäätä taaksepäin niin, että takapolvi ojentuu. Se on todella rasittavaa. Montako hengitystä jaksat olla asennossa, muistitko edes hengittää? Palaa ylös seisomaan molemmilla jaloilla ja vertaa jalkoja keskenään. Tuntuvatko jalat samanpituisilta vai seisotko vinossa? Toista toisella jalalla! Tämä on erinomainen harjoitus millä voit valmistautua taaksetaivutuksiin, drop backs.  Se sopii myös arkeen koska tahansa kun koet olevasi väsynyt ja ehtynyt. Testaa, kokeile ja kommentoi!

Löytääksesi voiman istumasarjan läpinostoissa (tai yrittäessäsi nostaa läpi) jalkojen on pysyttävä mahdollisimman lähellä vartaloa. Katso videota ennen kun jatkat!


Sovellus videon harjoituksesta on seuraava. Istu molempien istuinluiden varassa, kuva 3.
Kuva 3

Nosta nyt polvet niin lähelle itseäsi kuin pystyt ja vedä ne vielä lähemmäksi käsien avulla, kuva 4.
Kuva 4

Yritä nyt aktiivisesti pitää tätä pakettia kasassa, kun hitaasti päästät käsien ote. Tee parhaasi mutta älä unohda hengittää! Toista monta kertaa.

Jotta löytäisimme voimakkaan nosteen alavatsassa, aloitamme lotusasennosta tai vain risti-istunnasta. Paina polvia käsien avulla alaspäin samanaikaisesti kun yrität nostaa polvia ylös. Jos pystyt samanaikaisesti pidentämään selkää ylöspäin voit tuntea miten alavatsa vetäytyy voimakkaasti sisään. Hengitä monta kertaa, lepää. Toista niin monta kertaa kun jaksat tai viitsit. Jos polvien nosto ei saa vatsaa vetäytymään sisään, et ole pidentänyt selkää tarpeeksi.



Harjoitus tekee mestarin,  Rock Om!


tiistai 18. marraskuuta 2014

Uddiyana Bandha, osa 3

Olemme vihdoinkin päässeet käytännön vihjeisiin osa 1 ja 2 jälkeen.  Teoreettista taustaa varten olisi syytä lukea aikaisemmat kirjoitukset mutta voit myös aloittaa suoraan tästä.

Hienovarainen noste

Jotta löytäisit hienovaraisen nosteen selässä joka aktivoi Uddiyana Bandhaa sisältäpäin, istu jalat ristissä lattialla tai yksinkertaisesti tuolilla jalkapohjat maassa. Istu mukavasti suoralla selällä. Nosta polvet hitaasti ylös muutama senttimetri. Tarkoitus on aktivoida Psoaslihasta mahdollisimman pienellä voimalla. Käytä joka kerta yhä vähemmän ja vähemmän voimaa. Lopuksi polvet tuskin nousevat, se on melkein pelkkä aikomus. Havaitse mitä tapahtuu selässä ja alavatsassa. Jos onnistut aktivoimaan polvien noston vain hienovaraisella ponnistuksella samanaikaisesti kun pidät ylävartalon rentona, tulet huomaamaan miten alaselkä ja vatsa nousevat ylöspäin. Jos et ymmärrä miksi, siirry takaisin lukemaan osa 1 ja 2. Kun Psoas aktivoituu niin, että jalat pysyvät vielä paikallaan, Psoaslihas vetää lannerankaa eteenpäin joka aiheuttaa nosteen ylöspäin. Harjoittele kärsivällisyydellä kunnes löydät jujun. Kun olet löytänyt tämän hienovarainen nosteen voit jatkaa yläkehon tasapainon kuuntelua. Tämä on erinomainen meditaatioharjoitus.

Nosta itseäsi hiuksista.

Seiso jalkaterät yhdessä. Laita toinen kämmen alavatsan päälle ja anna vatsan rentoutua. Toisella kädellä nosta itseäsi päälaen hiuksista ylöspäin. Tunne mitä tapahtuu sinun alemman käden alla, vetäytyykö vatsasi sisäänpäin? Jos tunnet, että tämä tapahtuu olet löytänyt Uddiyana Bandhan yksinkertaisella tavalla. Selän pidennys saa Psoaksen aktivoitumaan joka vuorostaan saa vatsan vetäytymään sisään. Nyt sinulla on hyvä lähtökohta eteenpäin taivutukseen.

Siirrä painosi päkiöille.

Kun taivutat eteenpäin niinkuin Suryanmaskar A:n toinen vinyasa, anna painosi siirtyä eteenpäin päkiöille. Tämä auttaa sinua pitämään selänpidennyksen ja alavatsan nosteen.

Pudota leuka.

Eteenpäin taivuttaessasi anna leuan pudota rintalastaa vasten. Tämä auttaa myös pitämään alavatsan aktivoituneena. Miksi?
Kaikki lihakset tekevät työtä ketjuissa. Ketju määritellään niin, että lihasten kiinnityskohdat koskettavat toisiaan ja niiden työskentelysuunta jatkuu (Thomas Meyers, Anatomy Trains). Psoas sijaitsee syvässä etumaisessa linjassa (Deep Frontal Line, DFL) jonka yläpäässä löytyy kaulalihakset.

Kun kevyesti aktivoit kaulalihaksia tämä impulssi jatkuu Psoakseen saakka. Kokeile eroa taivuttamalla eteenpäin tällä tavoin ja verrattuna siten, että leuka johtaa liikettä. Kiinnitä erityisesti huomiota miltä se tuntuu alavatsassa.

Yhteenveto.

Anna päälaen työntää selän osoittamaan suuntaan.  Tämä on hyvä yleisohje melkein mille tahansa eteenpäin taivuttavalle asanalle. Tämä antaa saman impulssin kun nostit itseäsi hiuksista -harjoitus. Testaa, kokeile ja kommentoi!

Palaan uusilla teemoilla.



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Uddiyana Bandha, osa 2

Ennenkuin jatkan kertomista siitä, miten psoas nostaa selkärankaa, ota hetki aikaa ja katso Thomas Myersin videota.


Asia pähkinänkuoressa  -selkärankaa ei voida verrata rakennukseen missä tiilet pinotaan toistensa päälle. Selkäranka on itseään kantava dynaaminen rakennelma. Tätä rakennelmaa virittävät lihakset jotka kiinnittyvät suoraan nikamiin. Selän puolella meillä on lihasryhmä joita kutsutaan Erectus Spinae ja etupuolella meillä on Psoas joka kiinnittyy jokaiseen lannenikamaan ylös rintalastan alakärkeen saakka.

Kuvat ovat Thomas Myersin kirjasta Anatomy trains.  Selänpuolella näkyy osa selän ojentajista, jotka jatkuvat ylös takaraivoon saakka.  Etupuolella näkyy miten Psoas jatkuu ylös pitkin koko lannerankaa. Jotta ymmärtäisit miten lihakset supistumalla itseasiassa pidentyvät kannattaa katsoa yläolevaa videota kerran vielä.
Kun kaksi antagonistia yhtäaikaa vetävät samaa vipuvartta tämä vipuvarsi nousee ja pitenee. Ilman tätä efektiä emme pysyisi pystyssä vaan olisimme epämääräinen kasa lattialla.

Selänojentat ja Psoas tekevät työtä vastavaikkuttajina nostaen selkärankaa ylöspäin. Näistä kahdesta Psoas on nopeampi ja emotionaalisempi. Esimerkiksi itsesuojeluvaisto aktivoi Psoaksen taivuttamaan meidät suojaan. Taittumalla suojaamme itseämme yllättävältä hyökkäykseltä sekä estämme lyömästä päätämme kun äkillisesti menetämme tasapainon. Oletko myös huomannut miten vedämme itsemme kasaan samanlaisella tavalla kun meitä loukataan tai olemme surulliasia. Me kutistumme tunteellisella itsepuolustusreaktiolla säästääksemme itseämme kokemasta tunnetta liian voimakkaasti. Jos puolustus jää päälle, niin Psoaksen supistumisesta tulee pysyvä osa meidän ryhtiä. Muistako kuvat edellisestä osasta.

Oikean puoleisessa kuvassa Psoas on romahtanut niin, ettei se pysty hoitamaan tehtäväänsä kun taas vasemmassa kuvassa Psoas pidentyy ylös ja pysyy vetäytyneenä kohti selkärankaa. Juuri tämä tapahtuma, että Psoas vetäytyy sisäänpäin kohti selkärankaa tekee sen pienen imun vatsassa. Astangajoogassa kutsumme tätä tapahtumaa Uddiyana Bandhaksi vaikkei se aivan tarkkaanottaen olekkaan ihan oikea Uddiyana Bandha.  Täydellinen Uddiyana Bandha on jotain äärimmäisempää. Nyt ei kuitenkaan olla pikkutarkkoja vaan jatketaan keskustelua.

Psoas nostaa meitä ylöspäin samanaikaisesti aiheuttaen alavatsan sisään vetäytymisen. Ensisijainen impulssi vatsan sisään vetäytymisessä löytyy siis syvällä selkärangan kohdalla. Poikittaiset vatsalihakset eivät ole liikkelle paneva voima vaan toimivat Psoaksen aputukena. Selkä pitenee Psoaksen aktivoiduttua ja vatsalihakset antavat ylimääräistä tukea prosessille. Jos Psoas ei toimi, mitkään maailman vatsalihakset eivät pysty nostamaan selkää koska en eivät kiinnity itse selkärankaan. Poikittaisen vatsalihaksen puristus antaa toki korsettimaisen tuen muttei saa liikettä aikaiseksi. Näettekö nyt moottorin ja apumoottorin välisen eron? Apumoottori ei pysty toimimaan ensisijaisena impulssina nosteessa mutta Psoas pärjää yksinkin.

Katsotaan miten Psoas tekee yhteistyötä muitten lihasten kanssa. Psoas kiinnittyy reisiluun sisäkulmaan, Trochanter Minoriin. Tässä se kohtaa kollegoita jotka jatkavat matkaa reiden sisäpuolta alaspäin, lähentäjät. Psoaksen yläosassa, joka kiinnittyy ylimpään lannenikamaan, se kohtaa pallealihaksen alimmat kiinnityskohdat. Psoas on siis samassa ketjussa kuin lähentäjät ja hengityslihas. Tämä siis Thomas Mayerin mallin (Deep Frontal Line, DFL) mukaan missä lihakset muodostavat ketjuja jos niiden kiinnityskohdat kohtaavat. Kun lihakset kohtaavat toisensa ne kommunikoivat myös keskenään salaman nopeasti. Jos Psoas reagoi emotionaaliseti tämä supistuminen välittyy samanaikaiseti hengityslihakseen että reiden lähentäjiin. Vastaavanlaisesti kun Psoas rentoutuu, hengitys rentoutuu ja jalat rentoutuvat. Suuri osa meidän hyvinvoinnistamme asuu meidän Psoas lihaksissa. On olemassa menetelmä Trauma Releasing Excersis (TRE) joka perustuu kokonaan Psoaksen traumaattisten jännitysten purkamiseen.

Tämä on siis se teoria tulevan bloggauksen käytännön vihjeiden takana.
Pysyhän kanavalla!

torstai 6. marraskuuta 2014

Uddiyana Bandha, osa 1

Minulle kesti monta vuotta tajuta mitä Uddiyana Bandha tartkoittaa käytännössä. Muistan, että opettajani aina puhuivat siitä, että alavatsa vedetään ylös energiavirtauksen suuntaamiseksi. Sitäpaitsi Uddyiana Bandha oli vakiovastaus mihin kysymykseen tahansa.  Tämä oli ongelmallista.  Oli olemassa asia mitä en ymmärtänyt käytännössä ja se oli vastaus mihin kysymykseen tahansa. Sanotaan, että voidaan tehdä mitä tahansa kun pystymme hyödyntämään Uddiyana Bandhan voimaa. Hhmm.. fysiikka ja matematiikka olivat lempiaineitani koulussa ja tämän lisäksi olin täysin lumoutunut lihasanatomiasta.  Tällä taustalla minun oli vaikea tyytyä kuvaukseen, että vedä alavatsa sisään luodaksesi vipuvartta suuriin voimanponnistuksiin.

Tyydyin siihen, että en yrittänyt selittää joogaterminologiaa anatomisin käsittein koska kukaan muukaan ei pystynyt siihen.  Eräänä kauniina päivänä (noin 10 vuotta sitten) päätin mennä yksityistunnille Eeva Kaarion luokse, eläkkeellä oleva tanssipedagogi joka on kuuluisa siitä, että hän osaa kaiken lihasten pidentämisistä. Menin tunnille aikomuksenani saada ymmärrystä rintalihasten venyttämisestä. Tulos oli, että opin uuden universumin lapaluiden liikkeestä. Kuin olisin oppinut Suryanamaskar A:n ensimmäisen vinyasan ensimmäistä kertaa. Olin todella vaikuttunut!

Meni vuosi, ja otin seuraavan yksityistunnin aikomuksenani oppia lisää lonkkanivelen liikkeestä. Tein Eka Pada Shirasana, jalka niskan takana - Eeva katseli ja mietti asentoani. Hänen mielestään minun kohdallani oli enemmän kysymys siitä, miten voin välttää saamasta lonkan koukistajani, Psoakseni, puristukseen.  Joten hän ryhtyi opettamaan minulle miten Psoasta pidennetään älykkäällä tavalla.  Puolen tunnin työn jälkeen hän pyysi seisomaan suorana ja tuntemaan miten Psoas pitenee molemmin puolin.  Silloin tunsin kuinka alaosa vatsastani nousi itsestään aivan uudella tavalla. Kuin olisin kokenut Uddiyana Bandhan aivan sponttaanisti ilman ponnistusta.  Mistä on kyse, sanoin? Eeva kertoi, että se on Psoas mikä nyt pitenee tarkoituksenmukaisella tavalla.  Silloin aivokonttorissani tuli vipinää.  Kun tulin kotiin pyyhin pölyt Ida Rolfin kirjasta "Postural Integration" ja löysin seuraavat kuvat.


Ymmärrättekö mistä on kyse?   Vasemmassa kuvassa Psoas vetäytyy spontaanisti selkärankaan päin samanaikaiseti kun se pitenee ylöspäin.  Oikeanpuoleisessa kuvassa Psoas on romahtaneessa tilassa ja työntää vatsaa ulos.  Kun Psoas tekee työtä oikealla tavalla se pitenee ja pysyy lähellä selkärankaa. Sillä tavalla se voi säätää selkärangan asentoa paremmin ja tehokkaammin. Vähemmällä ponnistuksella tapahtuu enemmän tulosta! Sivutuotteena vatsa vetäytyy sisään.

Nyt kuulostaa, että olemme tulleet lähemmäs Uddiyana Bandhan luonnetta.  Jatkoa seuraa...