Nu var det helt klart för mig att det inte vore möjligt att träna någon form av framåtböjningar. Det är klart att vi kunde ha gjort det exakt en gång men sedan kunde vi knappt ha kunnat göra något annat än att kalla på hjälp.
Eftersom Astangayoga är starkt fokuserad på andningen så andades vi. Vi tränade strupljuds andning på så många olika sätt som möjligt. Vi lyckades till och med kravla oss ned på alla fyra för att utforska ryggens flexibilitet.
Som avslutning måste jag avstå från min plan att låta alla lägga sig på rygg för en avslutande avspänning. Det kunde ha blivit ödesdigert för min egen rygg. Jag tänkte på hur det skulle kännas att hala upp var och en från golvet efter att ha varit tvungen att väcka dem en efter en. Istället fick de balansera ett föremål på huvudet vilket var en intressant och koncentrationskrävande uppgift. I synnerhet då jag bad dem sluta ögonen. Det fungerade perfekt, vilken avspänd koncentration!
Nu var alla glada och nöjda. De hade fått andas djupt och mobilisera sin ryggrad till fullo. Ingen behövde försöka sig på omöjliga saker och alla hade lyckats hitta nya förnimmelser i sin kropp. Vad kan mera begära?
Efter lektionen fortsatte deras program med utbytande av erfarenheter och de som inte hade vågat komma på yoga fick höra deltagarnas berättelser. Nästa gång lär det bli 100% deltagande.
Jag själv lärde mig att mindre är mera och att kan man andas så kan man göra yoga. Astangayoga fungerar lika bra som utgångspunkt som vilken annan yoga som helst. Jösses så glad jag var!
_____________________________________________________
Viime viikolla pidin joogatunnin ryhmälle vanhempia henkilöitä. Keski-ikä oli ainakin 75 vuotta. Olin levittänyt jooga matot valmiiksi lattialle. Kymmenen henkilöä saapuivat saalin ei niin varmin askelein. Pyysin heitä istuutumaan lattialle. Tämä osoittautui ensimmäiseksi virheeksi. Yksi rouva romahti matolleen tavalla, joka ei näyttänyt hyvältä. Katsoin ympäriltäni salissa ja löysin pinon jakkaroita. Pyysin anteeksi kaikilta ja he, jotka kykenivät, auttoivat toisia ylös lattialta. Jokainen istahti omalle jakkaralleen levähtääkseen ensimmäisestä seikkailustaan.
Koska Astangajooga on hengitykseen keskittynyt joogalaji, hengitimme. Harjoittelimme kurkunpäähengitystä mahdollisimman monella eri tavalla. Onnistuimme jopa kömpimään alas lattialle nelikontin tutkiaksemme selkärangan liikkuvuutta.
Lopuksi minun oli luovuttava suunnitelmastani pittä loppurentoutusta makuuasennossa. Se olisi voinut olla kohtalokasta omalle selälleni. Ajattelin miltä tuntuisi kiskoa jokaista yksitellen pystyyn herätettyäni heitä. He saivat sen sijaan tasapainoilla kevyttä esinettä päälaellaan. Se oli mielenkiintoinen ja keskittymistä vaativa tehtävä. Varsinkin sen jälkeen kun pyysin heitä sulkemaan silmiään. Se toimi täydellisesti, mikä rento keskittyminen! Nyt kaikki olivat iloisen tyytyväisiä. He olivat hengittäneet syvään ja saaneet liikuttaa selkänsä täysin mitoin. Kenekään ei tarvinnut tehdä mahdottomia ja kaikki löysivät uusia aistimuksia omassa kehossaan. Mitä muuta voisikaan vaatia?
Tunnin jälkeen heidän ohjelmansa jatkui kokemusten vaihdolla ja ne, jotka eivät uskaltaneet tulla joogaamaan saivat kuulla toisten kertomuksia. Seuravaalla kerralla osallistuminen lienee 100%.
Itse opin, että vähemmän on enemmän ja jos pystyt hengittämään niin voit joogata. Astangajooga toimii lähtökohtana yhtä hyvin kuin mikään muu joogalaji tahansa. Jestas kuinka iloinen olin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti