Alussa oli kynä eikä tietokone
Myöhemmin kun kirjoitin diplomityöni teknillisellä korkeakoululla, tein sen tietokoneella mikä jo helpotti jonkin verran tai sitten ajatus oli niin paljon hitaampi että sormet pysyivät mukana. Toinen lopputyö jonka kirjoitin teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella oli jo lystikkäämpää hommaa. Se ei kuitenkaan ollut muuta kuin kuvaus siitä mitä olin tehnyt eräässä tanssiproggiksessa tanssiteatteri Hurjaruuthissa. Ilmaisu ei ollut mielestäni mikä erityisen hieno suoritus. Piti edelleen kiskoa sanat esiin eikä ne koskaan tuntunut kuvaamaan sitä mitä halusin.
Innostus heräsi
Ensimmäinen isompi kirjoitusproggis mihin ryhdyin oli käsikirjoitus jooga-anatomiasta ruotsiksi. Olin saanut mullistavan oivalluksen psoaslihaksen anatomiasta ja toiminnasta ja miten keskeinen se on koko joogaharjoituksessa. Ajattelin että jos pystyn saamaan näin paljon irti yhdestä lihaksesta, mitä muita oivalluksia minua odottaisi jos ryhtyisin tutkimaan koko anatomian samalla innostuksella kuin koin psoaksen kohdalla. Käsikirjoitus lähti kasvamaan pala palalta yhä suuremmalla innostuksella koska sain samanaikaisesti lisää aiheita pitää käytännön workshoppeja omassa paikassa sekä muissa joogakouluissa ympäri maata ja ulkomaita.
Nyt kun luen sitä kässäriä huomaan että taisin kompastua omaan yrittämiseen, yritin ilmaista asiat mahdollisimman nokkelasti ajattelematta ymmärtääkö kukaan muu minun huumoriani. Tästä sain vihjettä vastaanottamalla kahdeksan ei kiitosta eri kustannusyhtiöiltä. Ei se mitään, sanoi vaimoni Riitta. Käännetään se yhdessä suomeksi! Tulos oli kahdeksan uutta ei kiitosta.
Käännekohta
Kevättalvena 2019 iski hetkellinen mediakuuluisuus joka lähti Villa Furuvikin avantokuvauksista. Pääsin telkkariin, radioon ja valtakunnalliseen lehteen (Hbl). Somessa eräs video sai puoli miljoonaa näyttöä ja eräs businessvalmentaja sanoi että nyt hyödynnät tätä uutta menetelmääsi.
Mikä ihmeen menetelmä, ajattelin. Minähän vain hengitän tietyllä tavalla jotta kylmäshokki ei saisi yliotteen ja sitten pysyn tietyllä hengityksellä rauhallisena avaonnossa ja jonkun ihmeen kautta pystyn pitämään kehon lämpötilaa vakaana.
No, sehän ON menetelmä! Keräsin faktat ja analysoin mitä tein ja sehän oli huikean tarkka menetelmä jonka olin tislannut kahden vuosikymmenen kokemuksestani. Syksyllä ystäväni Aleksi Laakkonen tilasi minulta projektin "Aleksi kuntoon" mihin käytin joogaa, syvähierontaa ja kylmäaltistusta. Kun homma toimi hän kysyi mitä hän voisi tehdä minulle ja sanoin että tee tästä kylmähommasta salonkikelpoista ja kiinnostavaa tavaraa. Tästä alkoi piloottiprojekti 40 hengen kanssa ja vihdoinkin jopa minä ymmärsin miten huikea vaikutus tällä menetelmällä on. Mediakuuluisuus jatkui ja pääsin haastatteluohjelmaan "Efter nio" . Seuraavana päivänä sain viestin Förlaget M:n toimarilta Fredrik Rahka joka kysyi haluasinko kirjoittaa kirjan hengityksestä ja kylmästä.
Vihdoinkin minulla oli aihe jota kiinnosti muitakin kuin itseäni. Kesti yli puolitoista vuotta ennen kuin sain juhlia kirjani ilmestymistä. Kiitoksia Tapani Ritamäki joka sparrasi minua kustantajan puolella ja kiitoksia Katarina Pihlflykt joka oikoluki ja auttoi löytämään kirjan titteli "Iskall sinnesfrid".
Nykyisin kaikki minun kurssit aiheesta kantaa samaa otsikkoa, Jääkylmä mielenrauha. Suurin apu mitä olen itse saanut omasta kylmänaltistusmenetelmästäni on kyky improvisoida tilanteen vaatiessa. Ennen olin paljon tarkempi siitä miten aloitan jonkun kurssin pitämistä ja mitä kaikkea minun pitää ehtiä opettaa tietyssä ajassa, esimerkiksi viikonlopun aikana. Nykyisin luotan rajattomasti siihen että kun avaan suuni sieltä tulee relevanttia kamaa, en tarvitse prepata itseäni etukäteen koska osaan homman kuitenkin! Mokaamisen pelko on hävinnyt, eläköön! Minusta on tullut hyvällä tavalla holtiton. Tämä auttoi kirjan kirjoittamisessa suunnattomasti. Kun Tapani sanoi että tietty rakenne toimisi niin rupesin vain kirjoittamaan jutun auki. Ei ollut häiritsevää itsekritiikkiä eikä tarvetta olla itseäni nokkelampi. Sen kun annoin sanojen tulla. Kirjoittaminen on ennen kaikkea oman pään sisällön laittamista järjestykseen ymmärrettävän muotoon. Edelleen kirjoitan ahkerasti ajatuksena saada aikaiseksi uuden kirjan mutta aiheet rönsyilevät niin paljon ettei lopullista muotoa löydy. Työnimi on "Hiljaisuuden ilo" mutta aiheet lähtevät juoksemaan niin moneen eri suuntaan etten itse pysy mukana. Tämä ei kuitenkaan ole tuskallista, lähinnä vain huvittavaa. En edellenkään tiedä mitä minusta tulee isona!
Toinen kustantaja
Keväällä 2021 pidin pienelle ryhmälle kuukauden kestävä Icelab bootcampin missä osallistujat saivat perusteellisen johdatuksen menetelmääni. Yksi heistä oli Ilkka Koppelomäki, itsensä kehittämisen valmentaja. Ilkka on kirjoittanut monta kirjaa ja rohkaisi minut ottamaan yhteyttä omaan kustantajaan Viisas elämä. Käänsin kirjani vaimoni avustuksella ja nyt viikon päästä se on kaupoissa. Ei se mikään helppo homma ollut mutta tärkeintä on se luottamus jonka koin Viisas elämältä. He uskoivat minuun, huikeata ja suuri kiitos! Suomenruotsalaiselle suomeksi kirjoittaminen on loputonta kieliopin vääntämistä ja erehtymistä, huomaatte varmaan tästäkin tekstistä.
Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa on episodeja omasta elämästäni jotka ovat johtaneet siihen että pystyn istumaan jopa tunnin jääkylvyssä. Kaikki alkoi 1986 kun en ollut tyytyväinen uranvalintaani ja vaihdoin Teknilliseltä korkeakoululta tanssitaiteen laitokselle. Mukaan on mahtunut henkilökohtaista elämää sen verran kun katsoin sen olevan tärkeätä kirjaa ajatellen. Oli muun muassa ilo kuvata miten tapasin nykyistä vaimoani Riittaa ja miten yhteiselämämme on johtanut niin moneen hienoon oivaltamiseen.
Olet rakkaani, Riitta!
Kirjan toinen osa käsittää perusteellisen kuvauksen menetelmästäni. Jos kylmä kiinnostaa itsensä kehittämisen välineenä, niin tämä kirja on sinulle!
Lopuksi toivotan iloisia lukuhetkiä teille kaikille! Laittakaa kommentteja!
