perjantai 13. syyskuuta 2013

Autentisk Yoga

För ett par veckoslut sedan hade vi en intressant diskussion med eleverna i Kouvola. Jag blev frågad om vad jag anser om de alla olika yogavariationer som nu har kommit på modet. De flesta gym har sin egen grej som de kallar yoga. Den här frågan skall ses mot den bakgrund jag kommer från, Ashtanga Yoga enligt Sri Pattabi Jois. Så som jag undervisar på vårt eget ställe, är det mycket traditionellt.
Mitt första respons var ett spontant "spelar min åsikt någon roll?". Frågan speglade en oro för att Yoga blir degraderad genom dessa variationer, som dessutom brukar ha ganska korta utbildningar för instruktörerna. Många av de närvarande sade att det är irriterande att höra av sina kompisar som tränar dessa former, att nu är de också yogisar.
I mina öron låter det som om vi skulle ha skapat ett territorium som vi inte vill att obehöriga skall stiga in på. Behörig blir man alltså om man tränar på en "riktig" yoga skola. Då har vi skapat begreppena "vi" och "de". Det betyder också att begreppena "rätt" och "fel" börjar spela en allt skarpare roll. Ju mera man tänker i dessa banor, desto tröttare blir man. Pröva själv! Dela in världen i rätt och fel och eländet börjar hopa sig. Det hela slutar alltid med att jag har rätt och resten har fel. Jäklar vad jobbigt!

Ju flera mänskor som sysslar med någonting som kallas Yoga, desto bättre för alla skolor och shala som undervisar i en traditionell metod med långa anor. Det är hit alla entusiaster ändå kommer att hitta efter tillräckligt många år på gymet. På gymet finns det en gräns för hur långt man kan utveckla sin yogaträning. I specialiserade shalor är det gränslöst. Om inte instruktörens kompetens räcker till kan han/hon alltid ty sig till sin mentor för att kunna guida eleven vidare. Detta är en av fördelarna av att följa yogans tradition med mentorship.

Diskussionen slutade med att vi fick en vidare syn på yogafältet. Allting är rätt, ingenting är fel. Låt alla blommor blomma och njut av vad du sysslar med! Om du blir irriterad av vad andra säger och gör så har du antagligen outforskade attityder att ifrågasätta innom dig själv.

torstai 30. toukokuuta 2013

Psoas, igen! / Psoas, taas!

Efter att ha tränat TRE i ett antal år och undervisat i Psoas muskelns betydelse för bl.a. Uddyana bandha överraskade jag mig själv i morse.
Jag började med att lägga mig på golvet för att släppa alla spänningar i psoas muskeln. Darrningarna startade omedelbart på ett behagligt sätt. Jag var ensam i salen så jag började köra en darrande astangaträning med betoning på att lyssna på min psoas. Fantastiska avspända vibrationer i nästan hela kroppen. Jag klarade mig genom hela andra serien på ett darrande och avspänt vis jag inte har upplevt på åratal.
Skönt även om det måste ha sett konstigt ut.

Keep shaking!

__________________________________________________________

Harjoiteltuani TRE jo muutaman vuoden ja luennoituani Psoaksen merkityksestä mm. Uddyana bandhassa, yllätin itseni tänään.
Aloitin makaamalla lattialla rentouttaakseni kaikki psoaksen jännitykset.  Tärinät lähtivät heti liikkeelle mielyttävällä tavalla. Olin yksin salissa, joten aloitin tärisevän astangaharjoituksen kuunnellen psoastani koko ajan. Koin mielettömän hienot tutinat läpi kehon. Pääsin kakkossarjan läpi tärisevän rennolla tavalla, mitä en ole kokenut vuosiin.
Ihanalta tuntui vaikka se varmaan näytti oudolta.

Keep shaking!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Vad är övre åldern för Astangayoga?/ Mikä on Astangajoogan yläikäraja

Förra veckan höll jag en timmes lektion för en grupp äldre personer. Medelåldern var åtminstone 75 år. Jag hade brett ut yogamattor på golvet så att allt var färdigt. Tio personer kom in på något ostadiga fötter. Jag bad dem sätta sig på golvet. Detta visade sig vara det första misstaget. En äldre dam kraschade ner på sin matta så att det inte såg bra ut. Jag tittade mig omkring i salen och såg en samling pallar. Jag bad alla om ursäkt och bad dem som förmådde att hjälpa upp dem som inte klarade det själv. Alla satte sig på var sin pall och vilade sig efter strapats nummer ett.
Nu var det helt klart för mig att det inte vore möjligt att träna någon form av framåtböjningar. Det är klart att vi kunde ha gjort det exakt en gång men sedan kunde vi knappt ha kunnat göra något annat än att kalla på hjälp.
Eftersom Astangayoga är starkt fokuserad på andningen så andades vi. Vi tränade strupljuds andning på så många olika sätt som möjligt. Vi lyckades till och med kravla oss ned på alla fyra för att utforska ryggens flexibilitet.
Som avslutning måste jag avstå från min plan att låta alla lägga sig på rygg för en avslutande avspänning. Det kunde ha blivit ödesdigert för min egen rygg. Jag tänkte på hur det skulle kännas att hala upp var och en från golvet efter att ha varit tvungen att väcka dem en efter en. Istället fick de balansera ett föremål på huvudet vilket var en intressant och koncentrationskrävande uppgift. I synnerhet då jag bad dem sluta ögonen. Det fungerade perfekt, vilken avspänd koncentration!
Nu var alla glada och nöjda. De hade fått andas djupt och mobilisera sin ryggrad till fullo. Ingen behövde försöka sig på omöjliga saker och alla hade lyckats hitta nya förnimmelser i sin kropp. Vad kan mera begära?

Efter lektionen fortsatte deras program med utbytande av erfarenheter och de som inte hade vågat komma på yoga fick höra deltagarnas berättelser. Nästa gång lär det bli 100% deltagande.

Jag själv lärde mig att mindre är mera och att kan man andas så kan man göra yoga. Astangayoga fungerar lika bra som utgångspunkt som vilken annan yoga som helst. Jösses så glad jag var!

_____________________________________________________

Viime viikolla pidin joogatunnin ryhmälle vanhempia henkilöitä. Keski-ikä oli ainakin 75 vuotta. Olin levittänyt jooga matot valmiiksi lattialle. Kymmenen henkilöä saapuivat saalin ei niin varmin askelein. Pyysin heitä istuutumaan lattialle. Tämä osoittautui ensimmäiseksi virheeksi. Yksi rouva romahti matolleen tavalla, joka ei näyttänyt hyvältä. Katsoin ympäriltäni salissa ja löysin pinon jakkaroita. Pyysin anteeksi kaikilta ja he, jotka kykenivät, auttoivat toisia ylös lattialta. Jokainen istahti omalle jakkaralleen levähtääkseen ensimmäisestä seikkailustaan.

Nyt minulle oli aivan selvää, ettemme voineet harjoitella minkäänlaisia eteenpäin taivutuksia. Tottakaihan olisimme voineet taivutta alas tasan kerran mutta sen jälkeen ei olisi ollut muuta tehtävissa kuin kutsua apua paikalle.
Koska Astangajooga on hengitykseen keskittynyt joogalaji, hengitimme.  Harjoittelimme kurkunpäähengitystä mahdollisimman monella eri tavalla. Onnistuimme jopa kömpimään alas lattialle nelikontin tutkiaksemme selkärangan liikkuvuutta.


Lopuksi minun oli luovuttava suunnitelmastani pittä loppurentoutusta makuuasennossa. Se olisi voinut olla kohtalokasta omalle selälleni. Ajattelin miltä tuntuisi kiskoa jokaista yksitellen pystyyn herätettyäni heitä. He saivat sen sijaan tasapainoilla kevyttä esinettä päälaellaan. Se oli mielenkiintoinen ja keskittymistä vaativa tehtävä. Varsinkin sen jälkeen kun pyysin heitä sulkemaan silmiään. Se toimi täydellisesti, mikä rento keskittyminen! Nyt kaikki olivat iloisen tyytyväisiä. He olivat hengittäneet syvään ja saaneet liikuttaa selkänsä täysin mitoin. Kenekään ei tarvinnut tehdä mahdottomia ja kaikki löysivät uusia aistimuksia omassa kehossaan. Mitä muuta voisikaan vaatia?


Tunnin jälkeen heidän ohjelmansa jatkui kokemusten vaihdolla ja ne, jotka eivät uskaltaneet tulla joogaamaan saivat kuulla toisten kertomuksia. Seuravaalla kerralla osallistuminen lienee 100%.

Itse opin, että vähemmän on enemmän ja jos pystyt hengittämään niin voit joogata. Astangajooga toimii lähtökohtana yhtä hyvin kuin mikään muu joogalaji tahansa. Jestas kuinka iloinen olin!

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Some myths about yoga

A little while ago we had a mini seminar at our shala. It was a part of a larger concept Dreamdo. I was asked if I'd have anything interesting to share as we now have started a new shala.  We have only morning mysore and we take our new students straight into the system of doing it according to your own breath. It has given me new insights into how people actually learn the ashtanga system. It's amazingly beautiful, people learn in such different ways.

It has also given me time to reflect on what yoga acually does to you. It's been repeated like a mantra that "do your practise and all is coming". "All" also means all the pain and suffering which you would encounter anyway if nothing changes. By change I mean attitude towards everything you do. If you still push yourself in everything you do, the practise will change nothing. The practise is like a laboratory for your whole life. You find your challenges in every moment in a very intense way. With a stubborn ego you'll find yourself in trouble in no time at all.

The myths about yoga are among others
- Yoga promotes health.
- Yoga increases your spirituality.
- Yoga diminishes your ego.

Yoga's health promoting effects are commonly compared to the effects of physical excersise. If this would be the case yoga would just be a complicated way of doing your daily excersise. I'm sure there are other much more straight forward ways of taking care of your body. Injuries happens and so they also happen in yoga, inspite of our sincere intentions. There has to be something extraordinary to the approach to yoga in order to be beneficial for your health. Just sweating and stretching is obviously not the answer.

If you take your everyday attitude into yoga and expect your spirituality to increase, something will increase but that might as well be your ego. Spirituality in the sense of becoming a "better" person is doomed to fail you some day.
Spirituality is about embracing everything that's happening to you in an understanding way. It's about stopping to deny your shadow and realise that you are what you are, instead of imagining yourself transforming into your ideal person.  The imagination is a wonderful thing for finding dreams and hopes but a really crappy thing when it comes to facing who you really are. Yoga as a mean of transforming yourself to the one who you really are takes a lot of honest work. It also takes courage to abandon all your ideas of where the yoga is taking you.

Yoga is a tool to come closer to the immaterial reality behind this world. It is by definition not reachable through our imagination which is run by your material mind. Our mind is a 100% rerun of our thoughts and experiences, there is nothing original about its thinking. We need to get connected with a reality which is not run by the thinking mind. The experiences we get from this we need to carefully observe in order not to fool ourselves.
The fantastic bliss of a great yoga practise doesn't stay as long as we wish. We find ourselves wishing things to last forever. This is the critical point in the practise, can we take the accepting attitude beyond the mat? We practise hard to accept good days and bad days on the mat to eventually land in shavasana with a happy smile on our face. The acceptance of things and conditions as they are is likely to end when the practise ends. The feeling of total pleasure of a tough practise is like a bait for the ego to want this to last as a never ending feeling.

How does this diminish the ego? It doesn't. Health, blissful feeling and a state of no thoughts disturbing you is like a drug for the ego. It says: I want more of this. So there we go again wanting to controll what we have. We can go very far with this method and even experience a total change of our life. If the change is based on the reality behind everything it's of course no problem. However that is not always the case.

A woman at the seminar shared an episode of her life with us. She had got hooked on yoga and meditation to the degree that she left her job and husband and travelled to India to do yoga and meditation. She was totally high on the experience of everything. Her diet changed, no meat and alcohol. As she said, "I tried to drink a glass of wine but it wasn't possible". Finally something happened that made her see everything she had done as one big illusion. She fell flat on the ground. She told us that all the energy she had used to deny her dark side, her shadow, started to work against her. She landed in a total different reality. It took a couple of years of hard work to express and get rid of her anger and all the falseness. Even the act of bying a good piece of meat to prepare for food was an act of reality.

Whatever we do in order to reach for a better life can be food for the ego. How can we then practise yoga in a way that promotes health and spirituality without feeding the ego? Now this is the million dollar question. How could I even dare to answer?

The noble intention in Ashtanga yoga is to stay focused on the breath and on the coordination of breath and movement, the Vinyasa. Practising everyday guarantes you that there will be days when you absolute don't want to do it. This is a wonderful opportunity to still do it accepting everything what is. The balance between this and selfdestructive behavior is of course a fine line. When is it OK to quit and when should we just continue? This is the same one million dollar question in another form. Let's see if Ramana Maharshi can help us.

Ramana Maharshi said: ask yourself, who are you? The question in itself is the answer to the one million dollar question above. Can "Who am I", be your guide in your practise?  Can you really let the question resonate through your whole beeing in all situations, on the mat and outside the mat? Can you let all your doing and all your practise be guided by this question. The answer doesn't come through your thinking mind. The question in itself is the real deal.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Havaintoja meditaatiosta


Olen koonnut kolmen eri henkilön kommentit Vipassana meditaation lyhyestä introsta, joka käsitti kaksi kolmen tunnin sessiota. Jokaisessa sessiossa istuttiin yhtäjaksoisesti 15-40minuttia kerrallaan. Tauoissa kysyttiin, vastattiin ja selvitettiin haasteet. Nämä kertomukset haluan julkaista koska tiedän, että heidän kokemukset peilaavat monen muun meditaatioharjoittajan kokemuksia. Joskus on hyvä nähdä, että omat haasteet ja kokemukset eivät ole ainoastaan henkilökohtaisia vaan koskettavat yleisesti.
Henkilö A:
Koin meditaatiopäivien aikana, että tämä menetelmä sopii minulle. Kerron kahden kuukauden jälkeen lisää kun tiedän miten kehoni ja mieleni suhtautuu uuteen menetelmään.
Katsotaan miten käy. Suurin haaste on tietenkin jatkaa menetelmän harjoittamista.
Henkilö B:
Suurin huolinaiheeni oli keskittyminen tai enemmänkin sen puute. Monesti olin nukahtaa ja sen jälkeen ajatukset veivät minut tulevaisuuteen. Ekana päivänä se oli vielä huvittavaa mutta toisena päivänä ei enää naurattanut. Toisena päivänä pääsin kaikesta huolimatta vähän syvemmälle, ehkä toivoa on? Päivien päätteksi oli kaikista huolenaiheista rentoutunut ja iloinen.
Keskittymisen vaikeus ja nukahtaminen ovat asioita, jotka varmasti jokainen on kohdannut jossain vaiheessa. Jopa toistuvasti.
Henkilö C:
Minulle meditaation tärkein oivallus oli juuri se asia mitä teimme: kehon sisäisen energian havaitseminen sillä metodilla millä sitä teimme. Sain oppia erittäin hienon, uuden metodin siihen.
Taito tuntea ja havaita kehomme energia on asia joka varmasti voi auttaa meitä mitä vain teemme elämässä ja arjessa, varmasti erittäin merkittävä tekijä MYÖS kehon hyvinvoinnissa. Meditoimisen alussa kehon tuntemuksien havainnoiminen on vaikeampaa ja samalla myös ajatuksien seilaaminen tavallisempaa. Ei siinäkään mitään vikaa, yhtä lailla havainto sekin. Uskon nimenomaan siihen että kun meditaation ottaa osaksi arkea, energian havainnoiminen helpottuu ajan myötä. Itse aion yrittää mahduttaa sitä mitä teimme omaan arkeeni. 
Se että alussa eri kehonosien tuntemukset voivat olla aika vähissä, ajatukset ajelehtii ja että istuminen on ajoittain epämukavaa ovat varmasti suurimmat syyt siihen että meditaatiosta on vaikea tykätä. Samaistun tähän täysin, nimimerkillä puutunut perse.
Uskon myös että alussa meditaation vaikeimpia asioita on myös juuri se että siitä haluaa tykätä, että sillä halutaan saavuttaa jotain, että sillä pyritään johonkin tai siitä halutaan jotain josta voi itse olla mieltä. Silloin tuomitaan se kun ajatukset ajelehtivat (yritetään väkisin poistaa ajatukset/väkisin viedä ne takaisin kehoon/hengitykseen), kun on epämukavaa (teenkö nyt väärin jos korjaan asentoa? Miksi minulla on epämukavaa?! En kestä enää mutta jos lopetan, olen epäonnistunut. Onkohan vielä kauaa jäljellä tätä 20minuuttista?!?!) ja kun ei saavuta päämäärää (tämähän ei tuntunut miltään! entä sit jos tunsin hengitykseni ja kehoni? Oliko tämä tässä?! Olisko mun pitänyt tuntea jotain zen-mäisyyttä, olenko nyt muka valaistunut?!), vaikka itse näen että meditaation suurin tarkoitus (tarkoitus ei tietenkään ole oikea sana tähän mutta käytänpä sitä silti) on se että sillä ei ole tarkoitusta, vaan että meditaatio voi puhtaasti olla kanava hetkessä olemiseen. 
Ajan kanssa ja meditoimalla voi varmasti vahvistaa tätä kanavaa. Vedän yhtäläisyyden hetkessä olemiseen, asioiden hyväksymiseen sellaisena kuin ne juuri nyt ovat (esim yllä mainitut ”meditaation vaikeudet”) ja siihen että asiat nähdään puhtaana niin kuin ne ovat, toisin sanoen havainnoidaan(!), ei liitetä ajatuksia tuntemuksiin/havaintoihin. Havainto on sana, minkä koen erittäin tärkeäksi. Uskon että oman kehon energian havainnoimisen ja ulkopuolisen maailman havainnoimisen välille voidaan myös vetää yhtäläisyys, olemmehan kaikki samaa energiaa. Kun havainnoit kehoasi, havainnoit maailmaa, kun havainnoit maailmaa, havainnoit itseäsi. Kun havaintoihin ei liitä mielikuvaa tai ajatuksia tarkoittaa se sitä että kohteena olevat havainnot hyväksytään täydellisesti, jolloin meditoiminen voi olla oman kehon kautta vahvistettava kanava "ulkopuolisen" maailman hyväksyntään. Eli jos kanavaa tähän hyväksyntään voidaan vahvistaa meditaation kautta, niin uskon että se on aika hieno juttu.

Jag kommer att översätta det här till svenska innom de kommande dagarna.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Silta osa 2/ Brygga del 2

Edellisessä siltapostauksessa kerroin jo mahdollisuuksista nostaa siltaa korkeammalle vaikka selkä ei taipuisikaan enemmän. Katsottiin, miten voi pidentää etureiden päällimmäistä lihasta. Nyt on vuorossa sillan toinen avainnivel eli olkanivel.
Jos kädet eivät kanna vartaloa vertikaalisti vaan vinosti, joudut käyttämään paljon enemmän voimaa kuin jos olkapää on suoraan käsien päällä. Jos kaiken lisäksi et saa käsiä suoraksi, tarvitaan rutkasti punnerrusvoimaa pysyäkseen sillassa. Ei ihme jos naamaa punottaa ja henki pihisee!

Avain numero kaksi on siis olkaniveleiden avaus. Alla olevassa kuvassa roikutaan kämmenen varassa ensin toisella ja sitten toisella kädellä. Käytä vapaata olevaa kättä tukena, jotta voisit saada kyynärpään osoittamaan suoraan alas. Jos kyynärpää karkaa sivulle, roikut enemmän olkaniveleen varassa kuin käden ojentajien varassa. Yritä saada lapaluu liukumaan eteenpäin, tämä liike auttaa kyynärpäät oikeaan suuntaan.
Kyynärpää osoittaa edelleen hiukan sivulle
Lopuksi laita molemmat kädet seinälle ja nosta itsesi hiukan ylös, niin kuin leuanvedossa, kyynärpäät osoittaen suoraan alas. Nyt annat itsesi laskeutua alaspäin hitaasti halliten kyynärpäiden suuntaa. Lopuksi roikut kädet suorana seinää vasten. Välillä kannattaa taas nostaa itsensä hiukan ylös, jotta saisit tuntuman kyynärpäiden suuntaan.
Nosta ylös
Roiku alas

Tämä rumban jälkeen voit taas kokeilla nostaa itsesi siltaan.

Auttoiko?









________________________________________________

I min förra post om bryggan berättade jag om möjligheten att lyfta bryggan högre upp ävenom ryggen inte ger efter. Vi granskade hur man kan förlänga främre lårets översta muskel.  Nu är det dags för bryggans andra nyckel, skulderleden.
Om armarna inte bär din kropp i vertikalt läge, utan i snett läge, behöver du mycket mera kraft än om skuldrorna befinner sig rakt ovanför händerna. Om du därtill inte kan sträcka ut armarna betyder det att du behöver rejält med push up styrka för att hållas i läge. Inte så underligt om ansiktet blir illrött och andningen arbetar som en blåsbälg!

Nyckeln nummer två är alltså skulderledens öppning. I bilden härunder hänger man med en hand i väggen. Först med den ena handen och sedan med den andra. Använd den lediga handen till att ta stöd så att du kan få armbågen att peka rakt nedåt.  Om armbågen flyr åt sidan betyder det att du hänger mera på själva leden istället för armens sträckarmuskel. Försök att få skulderbladet att glida framåt, rörelsen hjälper armbågen att hållas i rätt position.
Armbågen pekar fortfarande litet  åt sidan
Till slut kan du placera båda handflatorna på väggen och häva dig upp lite grann så att armbågarna pekar rakt nedåt.  Nu kan du låta dig sjunka sakta nedåt mot golvet så att du hela tiden behärskar armbågarnas riktning. Till slut hänger du med raka armar mot väggen.  Häv dig lätt upp för att få koll på armbågarna för att igen sjunka djupt ner igen.
Häv dig upp
Låt dig sjunka ned




Efter denna omgång kan du försöka lyfta dig upp i brygga på nytt.

Hjälpte det?

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Sisäinen hiljaisuus/ En inre stillhet

Jokainen on varmaan joskus törmännyt hetkeen, jolloin mieli pysähtyy ja maailmaa havaitaan ilman ajatusta, pelkkänä havaintona ja ihmetyksenä. Näin voi käydä kun nähdään kauniin auringonlaskun tai muun luonnon ihmeen. Se voi olla lyhyt ohikiitävä hetki tai sitten se ravistelee ihmistä oikein kunnolla niin, ettei vähän aikaan mikään ongelma tai murhe ole enää mitään. Ajatusten hetkellinen pysähtyminen antaa etäisyyttä arkeen ja muuttaa jopa tapa katsoa maailmaa pieneksi hetkeksi. Tunteet tasaantuvat ja nautinto pelkästä olemisesta tuntuu valtaavan kehon. Onko tämä jotain outoa vai olisiko muut hetket juuri sitä outoutta? Eläämmekö outoa elämää vai kohtaammeko harvinaisina hetkinä jotain outoa?

Mielen alitajuisten liikkeiden pysähtyminen on Jooga. Näin kuvataan Joogas sutrien toisessa sutrassa. Edellä kuvattua tapahtumaa on rinnastettavissa Joogaan.  Kun mielen sisäinen meteli pysähtyy, maailmaa havaitaan sellaisena kuin se on. Asioiden näkeminen sellaisena kuin ovat on Vipassana sanan merkitys eräässä ikivanhassa meditaatiomenetelmässä. Menetelmän nimi on siis Vipassana. Joogan ja meditaation kuvaamat saavutukset voivat siis tapahtua spontaanisti ja yhtä äkillisesti kuin seinään törmääminen.  Henkisen kirjallisuuden kuvaamat mystiset tilat ovat oikeastaan ihan arkea toisille. Ei tarvitse olla edes kiinnostunut henkisyydestä, jotta voisi olla tällä alalla suurempi asiantuntija kuin joku koko kirjaston ahminut tyyppi.

Elämä on ihmeellinen. Joskus se tarjoaa parastaan täysin yllättäen ja pyytämättä ilman minkäänlaista valmistavaa harjoitusta. Toisille luontoon vetäytyminen voi järjestelmällisesti luoda tätä sisäistä hiljaisuutta. Toisille sauna toimii meditaatiomenetelmänä. Rukous sanotaan puhdistavan sielun (pysäyttämään mielen) ihan riippumatta uskonnosta. Harras keskittyminen johonkin kohteeseen ja huomion pitäminen siinä tarpeeksi kauan saa mielen pysähtymään.

Astangajoogassa keskittymisen kohde on hengitys ja liikkeen koordinaatio hengityksen kanssa. Vipassanassa kohde on kehon hienovaraiset aistimukset. Molempien menetelmien keskittymisen kohteet ovat harjoittajan omat keholliset ilmiöt. Niin kauan kun eläät, sinulla on keho. Menetelmät sopivat siis kaikille ihmisille ja ovat maailmankatsomuksesta riippumattomia.

Olen jo aika monta vuotta harjoittanut molempia menetelmiä ja Vipassanan kehollisuus alkaa tuntua lähes yhtä voimakkaalta kuin Astangajoogan. Eihän se fyysisesti rasita samalla tavalla mutta se kehollinen kirkkaus, joka on tulos istunnosta pysyy mukana läpi päivän. Kehollinen kirkkaus tarkoitta minulle rennompi ote itsestäni. Jos minun pitäisi valita jomman kumman menetelmän, en voisi sulkea toista pois toista harjoittaessa. Joogaa harjoittaessa alkaa yhä hienovaraisempia tuntemuksia nousta esiin ja istuessani meditaatiossa kehon paikalla pysyvä asento on liike sinänsä ja hengityskin tulee hyvin tietoiseksi.

Vipassanaa opetetaan 10 päivän retriiteillä ympäri maailmaa. Olemme Riitan kanssa olleet kaksi kertaa sellaisella ja istumme päivittäin kotona. Retriittiä suosittelemme kaikille, jotka tosissaan haluavat oppia menetelmän. Se ei ole helppoa ja on se oikeasti tosi vaativa 10 päiväinen. Tsekkaa täältä Vipassanan koko taustaa ja täältä löydät sivun Ruotsin keskukseen, joka on lähin paikka minne mennä.

Olkoon päiväsi täynnä tyhjyyttä!


_____________________________________________

Alla har säkert någon gång stött på ett ögonblick fritt från tankar och assossiationer, fullt av en fyllig tomhet och förundran. Det här kan ske då man bevittnar en vacker solnedgång eller något annat naturfenomen. Det kan vara ett kort ögonblick eller så kan det skaka mänskan i grunden till den grad att inget bekymmer eller problem är det samma för en lång stund frammåt. Då tankarna stannar upp för ett ögonblick ger det ett sundt perspektiv på livet till och med till den grad att världsåskådningen förändras för ett ögonblick. Känslorna balanserar sig och en stilla njutning av att bara finnas till sprider sig i hela kroppen. Är detta någonting konstigt eller är det övriga livet det konstiga? Lever vi ett konstigt liv eller stöter vi stundvis på konstigheter?


Då sinnets ständigt upprepade rörelser upphör är det samma som Yoga. Så beskrivs det i Yoga Sutrornas andra vers. Det ovanbeskrivna händelseförloppet kan likställas med denna Yoga. Då oljudet i det inre sinnet upphör kan man betrakta världen så som den är. Att se saker så som de är kallas Vipassana i en urgammal meditationsmetod. Metodens namn är följdaktligen Vipassana. Yogans och meditationens mål kan man alltså stöta på lika plötsligt som att av misstag snubbla omkull. Det som den andliga litteraturen beskriver som mystiska tillstånd, kan för vissa personer vara rena vardagen. Man behöver inte vara någon andligt inriktad person för att vara en större expert på området än någon som skulle ha skummat genom bibliotekets hela andliga avdelning.

Livet är förunderligt. Ibland bjuder det på det allra bästa utan förvarning, beställning eller förberedande övningar. För en del fungerar det att dra sig tillbaka till naturen frid för att få till stånd denna inre stillhet. För andra fungerar bastun som en meditationsmetod. Det sägs att bönen renar själen(stillar sinnet) oberoende av religion. En ihärdig koncentration på något objekt och en fortsatt uppmärksamhet tillräckligt länge, får sinnet att stanna upp.

I Ashtanga yogan är föremålet för koncentrationen andningen samt koordinationen av andning och rörelse. I Vipassana metoden koncentrerar man sig på kroppens subtila förnimmelser. I båda metoderna koncentrerar man sig på sina egna kroppsliga företeelser.  Så länge du lever har du en kropp. Metoderna passar sig alltså för alla mänskor oberoende av världsåskådning.

Jag har utövat båda metoderna redan under ganska många år. Vipassanas fysiskhet börjar vara nästan lika påtaglig som Ashtangans. Inte är den ju lika ansträngande som yogan men den inre klarheten är till sin fysiskhet så påtaglig att klarheten hänger med hela dagen. Jag känner mig mera avspänd innombords. Om jag skulle vara tvungen att välja bort någondera metoden skulle det vara omöjligt. Då jag tränar yoga blir kroppens subtila förnimmelser allt påtagligare och då jag utövar Vipassana känns den sittande position som om den skulle vara full av rörelse och andning blir allt mera medveten.

Vipassana undervisas på 10 dagars retriter runt om i världen. Jag och Riitta har två gånger suttit en sådan retrit förutom att vi sitter dagligen. Vi rekommenderar en 10 dagars retrit för alla som på allvar vill lära sig metoden. Det är ingen lätt grej och den är på riktigt en krävande 10 dagars period. Kolla in här allt om Vipassana och här hittar du närmaste plats att fara till.

Må din dag fyllas av tomhet!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Silta osa 1/Brygga del 1

Silta, Urdva Dhanurasana, on koko astanga harjoitussarjan huipentuma. Kun onnistut nostamaan sillan ylös tasaiseen kaarreen, olo on kuin voittajalla. Kun vielä onnistut tekemään taaksetavutukset alas ja ylös itse ilman apua päivä on pelastettu. Kuitenkin silta vaatii paljon sellaista notkeutta selältä mitä ei jokaiselta löydy. Kuitenkin on mahdollista saavuttaa edellämainitut asiat jos keho antaa periksi lonkista ja hartioista. Oma opettajani Lino Miele on loistava esimerkki siitä. Linon selkä on aikamoinen lankku mutta hänen silta ja jopa Kapotasana on aivan erinomaista luokkaa. Missä siis taivutus tapahtuu ja mikä sen estää?

Tänään katsotaan lantion asentoa ja erityisesti lihasta, joka kiinnittyy lantioluun yläkulmaan ja menee siitä reiden päältä alas polven yli ja kiinnittyy polven alapuolelle. Rectus femoris, päällimmäinen reisilihas.
Kuva on lainattu kirjasta "Anatomy Trains", Thomas W. Myers
Se, yhdessä TFL:n ja räätälilihaksen kanssa kiinnittyy siis lantioluuhun. Kireys rectus femoriksessa aiheuttaa lantion kiippaamisen eteenpäin eli siis vastakkaiseen suuntaan mitä tarvitaan siltaa nostettaessa. Lyhyt lihas voidaan venyttää pitempään lepopituuteen. Ei mitään taikoja tarvitse tehdä.  Riittää, että on tosi sinnikäs päivittäin monen viikon ajan ja huomaat ihmeitä.

Ehdotan rauhallista hetkeä päivästä. Mene kuvan näyttämään venytysasentoon hyvin huolellisesti ja varovaisesti, ettei takareisi ala krampata.
Kun tunnet venytyksen etureidessä ala työntään lantiota eteenpäin hitaasti. Pyri pysymään asennossa hengittäen syvään ja rennosti pari minuuttia. Kun totut venytykseen voi lisätä aikaa viiteen minuuttiin saakka. Työntämällä lantiota eteenpäin saat enemmän vipuvartta ja voimakkaampaa venytystä.


Kokeile päivittäin kolmen viikon ajan ja testaa miten siltasi alkaa kehittyä!

___________________________________________________


Bryggan, Urdva Dhanurasana, är hela ashtanga seriens klimax.  Då du lyckas lyfta upp bryggan i en vacker båge känns det som om du skulle ha nått evolutionens topp. Om du därtill lyckas göra bakåtböjningarna ner till golvet och upp igen utan hjälp är hela dagen räddad. Dock har alla inte den flexibiliteten i ryggen som bryggan kräver. Ändå är det möjligt att uppnå ovanstående bedrifter om kroppen ger efter tillräckligt i höfter och axlar. Min egen lärare Lino Miele är ett strålande exempel på detta. Linos rygg är en veritabel planka men ändå går han upp i brygga och ned i Kapotasana på ett imponerande sätt. Var sker alltså böjningen och vad är det som hindrar den?
Bilden är lånad från boken "Anatomy Trains" av Thomas W. Myers
Idag skall vi ta en titt på höftens ställning och i synnerhet muskeln som löper från övre höftkammen över främre låret och fäster nedanför knäet. Rectus Femoris.
Den översta lårmuskeln fäster, tillsammans med TFL och skräddarmuskeln, vid övre höftkammen. En stramhet i RF får höften att kippa framåt i motsatt riktning till vad som behövs i bryggan. En muskel som är för kort kan stretchas till en längre vilolängd. Det är ingen magi med den saken. Det räcker att du är verkligt ihärdig i flera veckors tid och underverk börjar ske.

Jag förslår att du väljer en lugn stund på dagen. Gå in i bildens position sakta och försiktigt så att du inte får kramp i bakre låret.

Känn töjningen i främre låret och börja skjuta höften sakta framåt. Sträva till att hållas i positionen i åtminstone ett par minuters tid. Då du vänjer dig kan du utöka tiden till fem minuter. Genom att skjuta höften framåt får du en kraftigare töjning.

Gör det här varje dag i tre veckors tid och se vad som händer med din brygga!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Lootusasennon haasteet/Utmaningen med lotus positionen

Lootusasennon haasteet
On aika tarkastella anatomisia erityiskysymyksiä. Lootusasento on jokaiselle aloittelijalle haaste, ainakin useimmille. Onhan niitä, jotka ovat luonnostaan notkeita mutta puhutaan nyt meistä tavallisista kuolevaisista.  Mikä on tiukin kohta mikä hannaa vastaan? Vastaus on lonkka ja erityisemmin TFL ja ITT, Tensor Fascia Late ja Ilio Tibia Tracta, kuvassa nimeltään IT Band.
TFL on lihas, joka virittää ITT:N joka on jännemainen kalvo. ITT:n alempi pää kiinnittyy sääriluuhun polven alapuolella. Silloin kun se on kireä, se aiheuttaa erinäisiä ongelmia kuten esim polvikremppoja. TFL lihas on hyvin vaikea saada venymään mutta se helpottuu jos ensin saadaan se painelun avulla rentoutumaan. Käy kyljelle makaamaan ja laita pallo TFL:n alle. Löydät kohdan kun ensin paikallistat lantioluun etukulman ja siirryt siitä pari senttiä taaksepäin ja pari senttiä alas kohti jalkaa. Palloksi käy golfpallo, tennispallo tai kuvan mukainen vähän isompi pallo.
Anna painosi laskeutua pallon päälle ja etsi arin kohta. Se arin kohta on triggerpiste. Kun sitä painetaan tasaisesti hieromatta sen pitäisi helpottaa minuutissa. Nyt siirrät pallon alemmas pitkin ITT, jonka paikallistat suurin piirtein farkkujen ulkosauman kohdalla. Etsi taas arka kohta ja toista edellinen painallus. Noin kolme painallusta ITT:lle riittää yhteen kertaan. Nyt TFL on valmis venytystä varten.

Voit myös testata auttaako tämä painallus lootusasentoasi. Ennen kun aloitat, vie toinen jalka niin pitkälle puolilootusasentoon kuin pystyt. Tee pallopainallus ja testaa jalkaa uudestaan.

Auttoiko?
__________________

Utmaningen med lotus positionen.
Det är dags att granska specifika anatomiska frågor. Lotus positionen är för de flesta nybörjare en verklig utmaning. Visst finns det ju de som är flexibla av naturen men låst oss nu tala om oss vanliga dödliga. Vilken är det mest spända stället som stramar emot? Svaret är höften och mera specifikt TFL och ITT, Tensor Fascia Late och Ilio Tibia Tracta, på bilden kallat IT Band.

TFL är en muskel som spänner ITT som i sin tur är en senformig hinna som sträcker sig ända ner till skenbenet på knäets nedre sida. Då den är spännd skapar den en massa olika problem och krämpor i knäet. TFL är en muskel som är svår att få att stretcha men det hjälper om vi först kan få den att slappna av. Bästa metoden är trycka kraftigt på den. Du behöver en boll, allt från golfboll eller tennisboll till en större boll som på bilden. Lägg dig på sidan och placera bollen under TFL. Du hittar den då du först lokaliserar höftbenet främre kant och letar dig ett par centimeter bakåt och ett par centimeter nedåt mot benet.
Låt din vikt sjunka djupt ned på bollen och sök den ömmaste punkt du kan hitta. Den ömma punkt kallas en triggerpunkt.  Om du låter dig sjunka in i denna ömma punkt i en minut borde smärtan lätta. Flytta bollen ett stycke nedåt längs ITT, som sammanfaller ungefär med byxsömmen på yttre sidan av låret. Sök upp en triggerpunkt till och upprepa behandlingen. Tre stycken upprepningar brukar räcka väl till för att lösa upp spänningar i ITT. Nu är TFL redo för att bli stretchad.


Du kan också testa om denna tryckbehandling hjälper din lotusposition. Innan du börjar, för ena foten så djupt du kan i halvlotus. Utför behandlingen och testa igen.

Hjälpte det?

maanantai 7. tammikuuta 2013

En jävla grej

För två år sedan läste jag i Steven Pavlinas blog om att finna meningen med livet. Det handlar om en mycket simpel grej. Skriv rubriken "Meningen med mitt liv" och sätt igång att skriva allt vad som kommer fram i ditt medvetande. Bry dig inte om petitesser som yrke eller andra ambitioner. Gå rakt ned i kärnan på din tillvaro och skriv om ditt livs andliga mening. Fortsätt att skriva utan att tänka efter tills du blir rörd till tårar. Då är du framme. Enligt Steven tar det här ca 20 minuter men kan också ta många sessioner, beroende på hur starkt du är betingad av diverse läror och filosofier. Då jag gjorde detta för två år sedan gick det som smort. Efter ungefär hundra rader strömmade tårarna av ren lättnad och befrielse. Det var som om jag skulle ha hittat en öm punkt i tillvaron. En öm punkt som berörde just det ögonblickets utmaningar. Denna enda session hjälpte mig framåt och jag kunde alltid komma tillbaka till min sista rad för att få kraft och klarhet.

Nu har det gått över två år och jag har träffat på Jed McKennas böcker. Hans första bok Spiritual Enlightenment- The damnednest thing träffade mig som en långtradare, jag blev överkörd. Det var en vän som rekommenderade mig och andra kompisar att läsa den. Nu är vi ett helt gäng som är yra i skallen. Efter att ha läst boken verkar all annan litteratur om andlig upplysning ganska lam. Hans metod, "spiritual autolysis", går ut på att skriva. Du kan börja med vad som helst men fortsätt att skriva tills du hittar någonting som är sant. Låter enkelt och simpelt men efter att ha läst hans bok är det inte många saker som är entydigt sanna mer. Att skriva blir en kraftigt renande process som avslöjar all falskhet innom dig själv. Jag befinner mig bara ibörjan på denna process och jag har inte riktigt släppt lös på allvar. Jag är inte säker på om jag orkar sätta igång på allvar, så som Jed beskriver processen, men trots det har det redan varit en jävla grej. I detta skede känns t.ex. Yoga Sutrorna rätt avslagna och betydelselösa. All världens visdom och filosofi känns i jämförelse med denna process närmast som en efterklokhet. Andlig litteratur är som regler givna av någon som har nått fram för att hjälpa andra att följa, efterklokhet!

Jed talar om att ta det första steget. Det är det skede, då du inte står ut med falskhet mera. Det är då du helt enkelt måste bli av med den och nå någonting som är sant. För Jed räckte letande efter Sanningen, inte bara den egna sanningen, två år. Efter det tog det ytterligare tio år att adaptera till livet efter uppväckelsen. En något avskräckande tanke!
Själv har jag inte nått fram till att ta det första steget. Att då och då kasta sig in i en skrivprocess är inte samma sak. Jag inser att för det behövs en större hunger och en större känsla av otillfredsställhet. Alla yoga och meditations övningar är enbart en röjning av vägen för att komma fram till den punkt då det första steget kan tas. Dessa övnigar är till för att klarna upp sinnet och skapa en aptit för sanningen. En aperitiv före själva måltiden.

I väntan på första steget fortsätter jag att yoga. För mig är yogan inte ett letande efter sanningen. Yogan är inte en väg som leder någonstans, utan den är ett utryck för glädje och själva livet. Yoga är inte ett medel att nå någonstans utan den är ett direkt uttryck för vad som helst, vare sig det är fysiskt, mentalt, hälsomässigt eller andligt. Yoga är isynnerhet ett sätt att ge uttryck för livsglädje.

I väntan på Första steget fortsätter jag att utöva yoga.

P.S Nu har jag bloggat på både svenska och finska men det är lite tjatigt att skriva om samma sak två gånger. Jag tror jag går över till engelska.

torstai 3. tammikuuta 2013

Hitonmoinen juttu

Kaksi vuotta sitten luin Steven Pavlinan kirjoituksen elämän tarkoituksen löytämisestä. Yksinkertainen juttu, laita otsikoksi "Elämäni tarkoitus" ja ala kirjoittaa mitä mieleen tulee. Älä vaivaudu kirjoittaa pienistä tavoitteista vaan suoraan sinun elämäsi henkisestä tarkoituksesta. Älä pysähdy miettimään vaan jatka kunnes liikutut kyyneliin, silloin vasta olet perillä. Stevenin mukaan tämä kestää noin 20 minuuttia mutta voi vaatia montakin sessiota jos olet sisäistänyt paljon aatteita ja ehdollistumia. Kaksi vuotta sitten tämä oli helppoa kuin heinäntekoa ja kyyneleet valuivat helpotuksesta sadan lauseen jälkeen. Osuin arkaan kohtaan, joka koski elämäni vaikeinta haastetta juuri silloin. Se yksinkertaisesti auttoi minut eteenpäin. Pystyin palaamaan aiheeseen helposti ja aammentamaan siitä selkeyttä ja voimaa.

Nyt siitä on kulunut yli kaksi vuotta ja olen törmännyt Jed Mckennaan. Hänen kirjansa Henkinen valaistuminen-Hitonmoinen juttu on kirjaimellisesti hitonmoinen juttu. Eräs ystävä suositteli sen minulle ja monelle muulle. Nyt meitä on aikamoinen joukko ihmisiä, jolla on bolla aika sekaisin. Kirjan lukeminen saa muu kirjallisuus henkisestä valaistumisesta vaikuttamaan tosi pliisulta. Hänen menetelmänsä, henkinen autolyysi, on kirjoittaminen. Voit alkaa mistä aiheesta tahansa mutta kirjoita kunnes löydät jotain, joka on totta. Kuullostaa yksinkertaiselta mutta kun olet lukenut hänen kirjansa, ei löydy enää niin paljon asiaa, joka olisi yksiselitteisesti totta. Se on raju puhdistautumisprosessi missä näet oman valheellisuuden. Olen vasta alussa, enkä ole päästänyt prosessin täysin valloilleen vielä. En tiedä jos jaksan todella antautua siihen niin kuin hän sen kuvaa mutta se on jo ollut hitonmoinen juttu. Joogasutrat tuntuvat aika vaisuilta ja ei niin kovin merkityksellisiltä tässä vaiheessa. Kaikki maailman viisaat tekstit ja filosofiat ovat tämän prosessin valossa lähinnä jälkiviisautta. Se on kuin joku, joka on  saavuttanut henkisen valistumisen, katsoo taakse ja antaa sääntöjä minkä avulla tänne tullaan. Jälkiviisautta!

Jed puhuu ensimmäisestä askeleesta. Se on se vaihe, jolloin et enää kestä omaa valheellisuutta vaan sinun on pakko päästä siitä eroon löytämällä jotain, joka on totta. Totuuden etsiminen, ei oman totuuden vaan Totuuden kesti hänelle kaksi vuotta henkistä autolyysiä. Totuuteen sopeutuminen ja maailmassa elämiseen opettelu kesti taas kymmenisen vuotta.
En ole vielä päässyt ensimmäiseen askeleeseen. Itsensä aukikirjoittaminen silloin tälllöin ei ole vielä sitä. Ymmärrän, että siihen tarvitaan isompaa nälkää ja suurempaa tyytymättömyyttä. Kaikki meditaatio- ja joogaharjoitukset ovat tien raivaamista ennen ensimmäistä askelta. Nämä harjoitukset ovat itsen selkeyttämistä ja totuuden nälän hakemista. Aperitiivi ennen varsinaista ateriaa.

Ensimmäistä askelta odottaessa jooga jatkuu. Jooga ei ole minulle ilon tai totuuden etsimistä. Se ei ole tie mihinkään, vaan se on ilon ja elämän ilmaisu itse. Jooga ei ole keino saavuttaa mitään, vaan se on minkä asian tahansa suora ilmaisu oli se sitten fyysinen, terveydellinen, mentaalinen tai henkinen. Jooga on varsinkin elämän ilon ilmaisu.

Ensimmäistä askelta valmistellessa jatkan joogamista.