Olen koonnut kolmen eri henkilön kommentit Vipassana meditaation lyhyestä introsta, joka käsitti kaksi kolmen tunnin sessiota. Jokaisessa sessiossa istuttiin yhtäjaksoisesti 15-40minuttia kerrallaan. Tauoissa kysyttiin, vastattiin ja selvitettiin haasteet. Nämä kertomukset haluan julkaista koska tiedän, että heidän kokemukset peilaavat monen muun meditaatioharjoittajan kokemuksia. Joskus on hyvä nähdä, että omat haasteet ja kokemukset eivät ole ainoastaan henkilökohtaisia vaan koskettavat yleisesti.
Henkilö A:
Koin meditaatiopäivien aikana, että tämä menetelmä sopii minulle. Kerron kahden kuukauden jälkeen lisää kun tiedän miten kehoni ja mieleni suhtautuu uuteen menetelmään.
Katsotaan miten käy. Suurin haaste on tietenkin jatkaa menetelmän harjoittamista.
Henkilö B:
Suurin huolinaiheeni oli keskittyminen tai enemmänkin sen puute. Monesti olin nukahtaa ja sen jälkeen ajatukset veivät minut tulevaisuuteen. Ekana päivänä se oli vielä huvittavaa mutta toisena päivänä ei enää naurattanut. Toisena päivänä pääsin kaikesta huolimatta vähän syvemmälle, ehkä toivoa on? Päivien päätteksi oli kaikista huolenaiheista rentoutunut ja iloinen.
Keskittymisen vaikeus ja nukahtaminen ovat asioita, jotka varmasti jokainen on kohdannut jossain vaiheessa. Jopa toistuvasti.
Henkilö C:
Minulle meditaation tärkein oivallus oli juuri se asia mitä teimme: kehon sisäisen energian havaitseminen sillä metodilla millä sitä teimme. Sain oppia erittäin hienon, uuden metodin siihen.
Taito tuntea ja havaita kehomme energia on asia joka varmasti voi auttaa meitä mitä vain teemme elämässä ja arjessa, varmasti erittäin merkittävä tekijä MYÖS kehon hyvinvoinnissa. Meditoimisen alussa kehon tuntemuksien havainnoiminen on vaikeampaa ja samalla myös ajatuksien seilaaminen tavallisempaa. Ei siinäkään mitään vikaa, yhtä lailla havainto sekin. Uskon nimenomaan siihen että kun meditaation ottaa osaksi arkea, energian havainnoiminen helpottuu ajan myötä. Itse aion yrittää mahduttaa sitä mitä teimme omaan arkeeni.
Se että alussa eri kehonosien tuntemukset voivat olla aika vähissä, ajatukset ajelehtii ja että istuminen on ajoittain epämukavaa ovat varmasti suurimmat syyt siihen että meditaatiosta on vaikea tykätä. Samaistun tähän täysin, nimimerkillä puutunut perse.
Uskon myös että alussa meditaation vaikeimpia asioita on myös juuri se että siitä haluaa tykätä, että sillä halutaan saavuttaa jotain, että sillä pyritään johonkin tai siitä halutaan jotain josta voi itse olla mieltä. Silloin tuomitaan se kun ajatukset ajelehtivat (yritetään väkisin poistaa ajatukset/väkisin viedä ne takaisin kehoon/hengitykseen), kun on epämukavaa (teenkö nyt väärin jos korjaan asentoa? Miksi minulla on epämukavaa?! En kestä enää mutta jos lopetan, olen epäonnistunut. Onkohan vielä kauaa jäljellä tätä 20minuuttista?!?!) ja kun ei saavuta päämäärää (tämähän ei tuntunut miltään! entä sit jos tunsin hengitykseni ja kehoni? Oliko tämä tässä?! Olisko mun pitänyt tuntea jotain zen-mäisyyttä, olenko nyt muka valaistunut?!), vaikka itse näen että meditaation suurin tarkoitus (tarkoitus ei tietenkään ole oikea sana tähän mutta käytänpä sitä silti) on se että sillä ei ole tarkoitusta, vaan että meditaatio voi puhtaasti olla kanava hetkessä olemiseen.
Ajan kanssa ja meditoimalla voi varmasti vahvistaa tätä kanavaa. Vedän yhtäläisyyden hetkessä olemiseen, asioiden hyväksymiseen sellaisena kuin ne juuri nyt ovat (esim yllä mainitut ”meditaation vaikeudet”) ja siihen että asiat nähdään puhtaana niin kuin ne ovat, toisin sanoen havainnoidaan(!), ei liitetä ajatuksia tuntemuksiin/havaintoihin. Havainto on sana, minkä koen erittäin tärkeäksi. Uskon että oman kehon energian havainnoimisen ja ulkopuolisen maailman havainnoimisen välille voidaan myös vetää yhtäläisyys, olemmehan kaikki samaa energiaa. Kun havainnoit kehoasi, havainnoit maailmaa, kun havainnoit maailmaa, havainnoit itseäsi. Kun havaintoihin ei liitä mielikuvaa tai ajatuksia tarkoittaa se sitä että kohteena olevat havainnot hyväksytään täydellisesti, jolloin meditoiminen voi olla oman kehon kautta vahvistettava kanava "ulkopuolisen" maailman hyväksyntään. Eli jos kanavaa tähän hyväksyntään voidaan vahvistaa meditaation kautta, niin uskon että se on aika hieno juttu.
Jag kommer att översätta det här till svenska innom de kommande dagarna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti