Fysisk eller andlig? Fyysinen vai henkinen?

Fysisk eller andlig?
Är Ashtanga yoga en fysisk eller andlig träning? Frågan härstammar från min förundran över alla olika yogaformer som springer fram som blomknoppar på våren. I gym, på arbetsplatser eller i yoga skolor. Många av dem beskrivs som en fysisk variant på yogan eller så slår de fast att detta är en rent fysisk träningsform. Ordet andligt lämnas i tamburen tillsammans med skorna.

Kan man tudela mänskan till att bestå av en andlig del och en fysisk del? Innan vi går in på att ens besvara frågan skall vi ta en titt på träningsmotivationen för en "rent fysisk" gren. Vi vill ha bättre kondition, gå ned i vikt eller rent ut sagt må bättre. Vad betyder det att må bättre? Är det fråga om att få de stressprovocerade känslorna och inre konflikterna till en drägligare nivå? Är det en fråga om att få ett större tålamod med sin egen familj och att få en större kapacitet till att lyssna på sin kärestas problem utan att tappa tålamodet? Är detta någonting "rent fysiskt"? En inre harmoni som nås genom fysisk träning är inte ett isolerat fenomen innom personen ifråga.  Det är ett omfattande, helhetsmässigt och välsignat skeende. Trots detta täcks vi kalla en tillfredställande träning för enbart fysisk.

Jag har en egen definition på "rent fysisk" träning. Den förutsätter att du kopplar på musiken eller televisionen medan du springer på löpbandet eller spinner på gymets cykel. Det är dessutom viktigt att engagera sig i en livlig och gärna menlös konversation med andra medan du fortsätter att anstränga dig. Idéen är att inte lägga märke till dina inre fysiska förnimmelser. Det enda du lägger märke till är om du är tillräckligt andfådd, att du "får ut" tillräckligt med effekt av träningen. Puls- och kalorimätare samt stegräknare och är vad som behövs för att få veta effekten och inverkan på ditt liv.

Skall vi då ta en titt på en annan stereotyp? En "rent andlig" träning. Du sitter stilla och ställer in dig på högre frekvenser för att bli fri från de lägre aspekten av ditt liv. Du strävar efter harmoni och kärlek (icke sexuell sådan). Tillståndet av harmoni och salighet är måttet på hur väl du lyckats oberoende av vilka irriterade reaktioner du upplever så fort du kommer ut ur tillståndet.

Det här var förståss två olika karikatyrer på våra strävandena efter ett bättre liv. Frågan om yoga är en fysisk eller andlig gren besvaras genom utövarens intentioner. Vad är det som eftersträvas, oberoende av vilken sorts träning det är? Jag tror inte att det finns en enda mänska som inte vill odla sin andliga sida. Med andlig sida menar jag harmoni och mentalt välbefinnande, en känsla av mening med livet och samhörighet med andra mänskor samt en tilltro till att det finns något större och allsmäktigare än bara jag själv.

Ashtanga yogans urhäftiga arbetsredskap är en kombination av din fysiska andning samt din mentala koncentration. Då detta arbetsredskap appliceras på kroppens rörelser, blir resultatet mera än de enskilda ingrediensernas summa. Resultatet av den fysiska insatsen blir en själslig harmoni som inverkar på ditt perspektiv på livet (till det bättre).

Är Ashtanga yoga, eller vilken annan träning som helst, fysisk eller andlig?

____________________________________________

Fyysinen vai henkinen?

Onko Astangajooga fyysinen vai henkinen laji? Kysymys kumpuaa hämmästyksestäni kaikkia uusia joogamuotoja kohtaan. Nämä muodot nousevat esiin kuin kevään ensimmäiset kukkaset kuntosaleilla, työpaikoilla ja joogakouluilla. Nämä esittäytyvät fyysisenä vaihtoehtoina tai jopa puhtaasti fyysisenä harjoitusmuotona. Sana hengellinen jätetään eteiseen kenkien kera.

Voidaanko jakaa ihmistä kahtia, henkiseen ja fyysiseen osaan? Ennen kun edes vastaan kysymykseen, katsotaan hiukan "puhtaasti fyysisen" lajin harjoitusmotivaatiota.  Halutaan parempaa kuntoa, pudottaa painoa tai vain voida paremmin. Mitä tarkoittaa voida paremmin?  Tarkoittaako se, että stressiin liittyvät tunteet ja sisäiset konfliktit tuntuisivat siedettävimmiltä?  Halutaanko pitempää pinnaa oman perheen kanssa ja suurempaa kapasiteettia kuunnella rakastaan polttamatta päreitään? Onko tämä jotain "puhtaasti fyysistä"? Sisäinen harmonia ei ole eristetty ilmiö jossain henkilön sopukoissa. Se on kaiken kattava, kokonaisvaltainen ja siunattu tapahtuma. Siitä huolimatta meillä on otsaa kutsua harjoitusta puhtaasti fyysiseksi.

Minulla on oma määritelmä "puhtaasti fyysiselle" harjoitukselle. Edellytys on musiikin kuuntelu tai telkkarin katselu samanaikaisesti kun juokset kuntosalin juoksumatolla tai poljet spinningpyörää. On tärkeätä samanaikaisesti vaikkapa uppouta vilkkaaseen ja mielellään merkityksettömään keskusteluun koko rasituksen aikana. Ideana on olla huomioimatta kaikkia sisäisiä aistimuksia koko suorituksen aikana. Ainoa mihin tavitsee kiinnittää huomiota on hengästymisen asteeseen, saatko tarpeeksi irti harjoituksesta. Pulssi- ja kalorimittari sekä askelmittari kertovat tehosta ja vaikutuksesta sinun elämääsi.

Katsotaanko toista stereotyyppiä. Mikä on "puhtaasti henkinen" harjoitus? Istut hiljaa ja virittäydyt korkeimmille taajuksille vapautuaksesi alemmista aspekteista elämästäsi. Tavoittelet harmoniaa ja rakkautta(ei seksuaalista). Harmonian ja autuuden tila kertoo siitä, kuinka hyvin onnistuit tavoitteissasi riippumatta mistään hermostuneista reaktioista tultuasi pois tästä tilasta.

Nämä olivat tietenkin kaksi karrikatyyriä meidän paremman elämän tavoitteluista. Kysymys joogan fyysisyydestä tai henkisyydestä tulee vastatuksi harjoittajan aikomusten kautta. Mitä harjoituksella tavoitetaan? En usko, että on olemassa ketään, joka ei haluaisi kasvattaa henkistä puoltaan. Henkisyydellä tarkoitan harmoniaa ja hyvän olon tunnetta, tunne elämän tarkoituksesta ja yhteenkuuluvaisuuden tunne muihin ihmisiin sekä usko siihen, että on olemassa jotain itseän suurempaa voimaa.

Astangajoogan huipputehokas työväline on fyysinen hengityksen ja mentaalisen keskittymisen yhdistelmä. Kun tämä työväline yhdistetään fyysiseen liikkeeseen, tulos onkin suurempi kuin osatekijöiden summa. Fyysisen panoksesi tulos on sielullinen harmonia, joka vaikuttaa elämäsi havaintokulmaan (paremmaksi).

Onko Astangajooga, tai mikään muu harjoitus tahansa, fyysinen vai henkinen?

Astanga on kaikille?

Raakaruokabloggaaminen jää nyt vähemmälle huomioon koska nyt kiinnostaa kirjoitella pääaiheesta eli joogasta. Aloitan kohta tyttäremme Jennin kanssa Rööperin Aamujooga-nimikkeellä aamumysore tuntien pitämistä Helsingin Merimiehenkadulla numerossa 21.

Otsikon kysymys on tarkoitettu kaikille lukijoille. Kommentoikaa ihmeessä kun olette lukeneet tämän. Kuulen usein huomautuksia Astangajoogan fyysisestä vaatimustasosta. Se on monien mielestä liian rankkaa heille. Muistan itse ensimmäisen kokemukseni vuonna 1995. Se oli parin tunnin ohjattu sarja. Olin itse mielestäni aika hyvässä kunnossa ja siihen aikaan sekä tanssin että harrastin Kundaliinijoogaa. Kuitenkin tunnin jälkeen olin niin loppu, että vannoin etten tule koskaan takasin. Se oli siis oikeasti rankkaa. Koko 90-luku taisi olla alkeisopetuksen puolesta aika rankkaa. Sitä en kiistä. Myöhemmin jatkoin astangan huomattavasti helpoimmissa merkeissä ja tapa jäi päälle. Päivittäinen harjoittelu täyttää kohta 13 vuotta.

Kun myöhemmin pääsin mukaan ohjaamaan seurasin tietenkin isompien poikien mallia aluksi. Elämä toi kuitenkin eteeni poikkeavia opetustilanteita. Olen todella kiitollinen niille ikäsenioriryhmille , jotka tilasivat minulta joogaohjausta ensimmäistä kertaa noin kahdeksan vuotta sitten. Siinä minulla oli huone täynnä ihmisiä joille käsien nostaminen hartiakorkeuden yli oli jo rasitus. Sinä hetkenä kaikki oppimani ohjeet ryhmän vetämisestä oli tasan nollan arvoista. Oli kuunneltava tilannetta ja toimittava juuri heidän ehdoilla. Tulos oli paljon naurua, iloa ja onnellisia tätejä ja setiä. Aivoni oli saanut kolahduksen, voiko näin todella tehdä?

Opettaminen on taidetta enemmän kuin tiedettä. Muistan edelleen lämmöllä lukion matikan opettejani. Hänelle oli niin itsestään selvä asia että oppilaat oppivat, ettei hän koskaan hermostunut eikä tinkinyt matikan sisällöstä. Hän rakasti opettamista niin paljon, ettei mikään häntä häirinnyt ja hän sai meidät matikan lumoihin. Matikan opettejani on edelleen esikuvani opettamisessa.

Onko siis mahdollista kuunnella ja tarkkailla oppilaita niin hyvin, että tajuaa miten vinyasat ja asennot pitää opettaa. Nykyisin useimmissa joogasaleissa opetetaan alkeet ohjatusti. Se tarkoittaa, että liikunnallisesti lahjakkaat omaksuvat opetuksen melko helposti koska he pystyvät mukautumaan ohjaajan sanelemaan tempoon. Fyysisesti heikommat eivät pysy mukana ja hengästyvät ja saattavat jopa hätääntyä tyyliin "tästä ei tule mitää". Entäs jos voisimme ottaa aina muutama aloittelija kerrallaan ja opettaa heille vain pieni (tai suurempi) pala kerrallaan? Jos antaisimme heidän alusta alkaen seurata omaa tempoaan? Annetaan heille lisää purtavaa siinä tahdissa kun he sulattavat jo oppimansa.

Tänä päivänä useimmissa saleissa on hyväksytty tosiasia, että alkeiskurssin jälkeen suurin osa eivät jatka. Onko pakko olla näin?

Jos olet joskus aloittanut Astangajoogan mutta lopettanut pian sen jälkeen, olisi mielenkiintoista kuulla taustaa. Kommentoi!

Jatka hengittämistä!