Miksi kirjoitin kirjan?

Alussa oli kynä eikä tietokone

Lukiossa osasin opettajani mukaan kirjoittaa, vaikka homma tuntui raskassoutuiselta. Koko ajan piti käskeä käden jatkamaan hommia, mikään ei tullut itsestään. Ajatus oli aina nopeampi kuin käsi joka piti kynää. Se oli turhauttavaa koska heti kun olin saanut ajatuksen paperille, seuraava ajatus oli jo karannut. Se oli vain kyllästynyt odottamaan omaa vuoroaan.
Myöhemmin kun kirjoitin diplomityöni teknillisellä korkeakoululla, tein sen tietokoneella mikä jo helpotti jonkin verran tai sitten ajatus oli niin paljon hitaampi että sormet pysyivät mukana. Toinen lopputyö jonka kirjoitin teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella oli jo lystikkäämpää hommaa. Se ei kuitenkaan ollut muuta kuin kuvaus siitä mitä olin tehnyt eräässä tanssiproggiksessa tanssiteatteri Hurjaruuthissa. Ilmaisu ei ollut mielestäni mikä erityisen hieno suoritus. Piti edelleen kiskoa sanat esiin eikä ne koskaan tuntunut kuvaamaan sitä mitä halusin.

Innostus heräsi

Ensimmäinen isompi kirjoitusproggis mihin ryhdyin oli käsikirjoitus jooga-anatomiasta ruotsiksi. Olin saanut mullistavan oivalluksen psoaslihaksen anatomiasta ja toiminnasta ja miten keskeinen se on koko joogaharjoituksessa. Ajattelin että jos pystyn saamaan näin paljon irti yhdestä lihaksesta, mitä muita oivalluksia minua odottaisi jos ryhtyisin tutkimaan koko anatomian samalla innostuksella kuin koin psoaksen kohdalla. Käsikirjoitus lähti kasvamaan pala palalta yhä suuremmalla innostuksella koska sain samanaikaisesti lisää aiheita pitää käytännön workshoppeja omassa paikassa sekä muissa joogakouluissa ympäri maata ja ulkomaita. 
Nyt kun luen sitä kässäriä huomaan että taisin kompastua omaan yrittämiseen, yritin ilmaista asiat mahdollisimman nokkelasti ajattelematta ymmärtääkö kukaan muu minun huumoriani. Tästä sain vihjettä vastaanottamalla kahdeksan ei kiitosta eri kustannusyhtiöiltä. Ei se mitään, sanoi vaimoni Riitta. Käännetään se yhdessä suomeksi! Tulos oli kahdeksan uutta ei kiitosta.

Käännekohta

Kevättalvena 2019 iski hetkellinen mediakuuluisuus joka lähti Villa Furuvikin avantokuvauksista. Pääsin telkkariin, radioon ja valtakunnalliseen lehteen (Hbl). Somessa eräs video sai puoli miljoonaa näyttöä ja eräs businessvalmentaja sanoi että nyt hyödynnät tätä uutta menetelmääsi.
Mikä ihmeen menetelmä, ajattelin. Minähän vain hengitän tietyllä tavalla jotta kylmäshokki ei saisi yliotteen ja sitten pysyn tietyllä hengityksellä rauhallisena avaonnossa ja jonkun ihmeen kautta pystyn pitämään kehon lämpötilaa vakaana. 
No, sehän ON menetelmä! Keräsin faktat ja analysoin mitä tein ja sehän oli huikean tarkka menetelmä jonka olin tislannut kahden vuosikymmenen kokemuksestani. Syksyllä ystäväni Aleksi Laakkonen tilasi minulta projektin "Aleksi kuntoon" mihin käytin joogaa, syvähierontaa ja kylmäaltistusta. Kun homma toimi hän kysyi mitä hän voisi tehdä minulle ja sanoin että tee tästä kylmähommasta salonkikelpoista ja kiinnostavaa tavaraa. Tästä alkoi piloottiprojekti 40 hengen kanssa ja vihdoinkin jopa minä ymmärsin miten huikea vaikutus tällä menetelmällä on. Mediakuuluisuus jatkui ja pääsin haastatteluohjelmaan "Efter nio" . Seuraavana päivänä sain viestin Förlaget M:n toimarilta Fredrik Rahka joka kysyi haluasinko kirjoittaa kirjan hengityksestä ja kylmästä. 
Vihdoinkin minulla oli aihe jota kiinnosti muitakin kuin itseäni. Kesti yli puolitoista vuotta ennen kuin sain juhlia kirjani ilmestymistä. Kiitoksia Tapani Ritamäki joka sparrasi minua kustantajan puolella ja kiitoksia Katarina Pihlflykt joka oikoluki ja auttoi löytämään kirjan titteli "Iskall sinnesfrid". 
Nykyisin kaikki minun kurssit aiheesta kantaa samaa otsikkoa, Jääkylmä mielenrauha. Suurin apu mitä olen itse saanut omasta kylmänaltistusmenetelmästäni on kyky improvisoida tilanteen vaatiessa. Ennen olin paljon tarkempi siitä miten aloitan jonkun kurssin pitämistä ja mitä kaikkea minun pitää ehtiä opettaa tietyssä ajassa, esimerkiksi viikonlopun aikana. Nykyisin luotan rajattomasti siihen että kun avaan suuni sieltä tulee relevanttia kamaa, en tarvitse prepata itseäni etukäteen koska osaan homman kuitenkin! Mokaamisen pelko on hävinnyt, eläköön!  Minusta on tullut hyvällä tavalla holtiton. Tämä auttoi kirjan kirjoittamisessa suunnattomasti. Kun Tapani sanoi että tietty rakenne toimisi niin rupesin vain kirjoittamaan jutun auki. Ei ollut häiritsevää itsekritiikkiä eikä tarvetta olla itseäni nokkelampi. Sen kun annoin sanojen tulla. Kirjoittaminen on ennen kaikkea oman pään sisällön laittamista järjestykseen ymmärrettävän muotoon. Edelleen kirjoitan ahkerasti ajatuksena saada aikaiseksi uuden kirjan mutta aiheet rönsyilevät niin paljon ettei lopullista muotoa löydy. Työnimi on "Hiljaisuuden ilo" mutta aiheet lähtevät juoksemaan niin moneen eri suuntaan etten itse pysy mukana. Tämä ei kuitenkaan ole tuskallista, lähinnä vain huvittavaa. En edellenkään tiedä mitä minusta tulee isona!

Toinen kustantaja

Keväällä 2021 pidin pienelle ryhmälle kuukauden kestävä Icelab bootcampin missä osallistujat saivat perusteellisen johdatuksen menetelmääni. Yksi heistä oli Ilkka Koppelomäki, itsensä kehittämisen valmentaja. Ilkka on kirjoittanut monta kirjaa ja rohkaisi minut ottamaan yhteyttä omaan kustantajaan Viisas elämä. Käänsin kirjani vaimoni avustuksella ja nyt viikon päästä se on kaupoissa. Ei se mikään helppo homma ollut mutta tärkeintä on se luottamus jonka koin Viisas elämältä. He uskoivat minuun, huikeata ja suuri kiitos! Suomenruotsalaiselle suomeksi kirjoittaminen on loputonta kieliopin vääntämistä ja erehtymistä, huomaatte varmaan tästäkin tekstistä.
Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa on episodeja omasta elämästäni jotka ovat johtaneet siihen että pystyn istumaan jopa tunnin jääkylvyssä. Kaikki alkoi 1986 kun en ollut tyytyväinen uranvalintaani ja vaihdoin Teknilliseltä korkeakoululta tanssitaiteen laitokselle. Mukaan on mahtunut henkilökohtaista elämää sen verran kun katsoin sen olevan tärkeätä kirjaa ajatellen. Oli muun muassa ilo kuvata miten tapasin nykyistä vaimoani Riittaa ja miten yhteiselämämme on johtanut niin moneen hienoon oivaltamiseen.

Olet rakkaani, Riitta!

Kirjan toinen osa käsittää perusteellisen kuvauksen menetelmästäni. Jos kylmä kiinnostaa itsensä kehittämisen välineenä, niin tämä kirja on sinulle! 

Lopuksi toivotan iloisia lukuhetkiä teille kaikille! Laittakaa kommentteja!

Äntligen blir det en bok

 Kära läsare!

Vi har nu ett sjusärdeles år bakom oss. Det var året då vi lärde oss att ge efter och sluta kämpa i onödan. Vi gav upp vårt kära Rödbergens morgonyoga och stängde dörrarna i juni, flyttade ut till sommarstugan i skärgården. Vår huvudsakliga göra är nu att följa med årstidernas växling och bara njuta av att vara. Allt vad vi har lärt oss i livet fick nu sin slutexamen. Hur kan man stanna upp, inventera fakta på hand och göra nödvändiga förändringar utan att samtidigt streta emot rent emotionellt. Det var en närande läxa att inse fakta, sörja och sedan gå vidare utan att känna agg i hjärtat. Det som består är tacksamheten, livet ÄR vackert. Vi har ingen aning om vart vi kommer att hamna men livet har alltid överraskat oss på ett positivt sätt. Förändringar har skett och det kommer bara mera. Största överraskningen för mig var att jag kommer att vara en publicerad författare inom en kort tid.

Det är redan ett antal år sedan jag skrev att jag har åstadkommit ett manuskript för en bok om yoga-anatomi. Efter ett avsevärt antal av refuseringar från olika förlag i Finland och Sverige gav jag upp mina planer på att bli publicerad.

I april 2020 blev jag intervjuad i programmet Efter nio. Programvärdinnan Sonja fick utmaningen att lära sig tåla isvakens kyla. Eftersom det var Coronatider träffade jag henne aldrig före programmet utan vi kommunicerade genom att skicka varandra videor. Hon fick ett par andningsövningar att göra innan hon ställde sig i den iskalla duschen. Första försöket som jag såg på video påminde närmast om en panikartad flykt ackompanjerad av ett ljudligt skrik. Hon fortsatte övningarna och två veckor senare satt hon i nästan två minuter i isvaken och talade avspänt. 

Det var först i studion som jag fick se hennes isbad. Ingenting hade avslöjats på förhand så jag var naturligtvis spänd på hur hon skulle klara sig. Det gick så bra att jag blev själv imponerad av hur avspänt hon lyckades förhålla sig. I programmet snackade vi om ängsla, rädsla och stress och hur köldexponering kan vara den rätta medicinen. Jag var själv jättenöjd med programmet men trots det blev jag överraskad av att få ett meddelande från Fredrik Rahka på Förlaget M. Han frågade om jag vore intresserad av att skriva en bok om andning och köldexponering. Det var som bara den!!!

Jag skred till verket och åstadkom de första sidorna ganska lätt och Tapani Ritamäki på Förlaget gav mig råd om hur jag skulle strukturera texten samt råd att göra första delen personlig med historier om mig och mina elever. Andra delen skulle handla om min metod. Sagt och gjort, nu är vi inne på sista rundan innan manuset går till tryckeriet.

Det känns fortfarande rätt overkligt men i Januari är det sant, min första bok kommer ut.

Varsågoda, så här ser den ut:

...och ni förhandsbeställa här från Förlaget

...eller så kan ni förhandsbeställa en signerad bok direkt från mig appelberg.magnus@gmail.com.

Oberoende varifrån ni beställer är priset 23€ eller motsvarande summa i svenska kronor.

Detta handlar det om:

"Kan man lära sig hantera stress, oro, rädsla och utmattning? Och hur sover man bättre? Iskallt vatten, som alla instinktivt fruktar, kan bli ens vän då man lär sig hur man ska gå till väga på ett fysiologiskt vis.

Kyla påverkar kroppen så kraftigt att vi känner dess positiva verkan även i vårt sinne. Köldexponering är en väg till balans i kropp och sinne i en värld där allting förändras i allt högre tempo.

Iskall sinnesfrid är en bok för dig som känner dig stressad i det dagliga livet och upplever att du saknar kontroll över dina känslomässiga reaktioner. En bok för dig som vill uppnå sinnesfrid och ett mera tillfredsställande liv. När du övervunnit din aversion mot nollgradigt vatten, förstår du att du kan nå vilka mål som helst."

Ha det bra!
Magnus

Onko hiljaisuudessa mitään järkeä?

Joogasta on tullut vahva osa hyvinvointibisnestä. Terveys, hyväolo ja henkisyys ovat asioita joita voi myydä erilaisten elämysten, kurssien ja kirjojen muodossa. Jooga on tässä yhteydessä muuttunut elämykseksi missä mielenrauha on tilapäinen mutta houkutteleva hyödyke. Muita sivutuotteita ovat tietenkin parempi liikkuvuus ja kohentunut terveys. Mielenrauhaa voi saada jopa siitä, että hoitaa terveyttänsä, koska jos sitä ei tee, niin tulee huono omatunto. Mielenrauhasta on siis tullut huonon omatunnon vastakohta.

Otetaan askel takaisin parituhatta vuotta tai niin monta vuotta kun tarvitaan saapuaksemme legendan  Patanjalin aikakauteen. Joogasutrat kertovat toisenlaisesta ponnistuksesta kuin oman terveyden  hoitamisesta. Totuus itsestä ja maailmasta oli pelissä. En aio mennä syvempään tai yksityiskohtaisemmin itse tekstiin vaan mitä jos me pysähtyisimme tarkastelemaan totuuden näkemisen ehtoa, hiljaisuustta! Hiljaisuus ei ole mielenrauhaa vaan tila joka tapahtuu kun mielen toiminnat, myös tunnettu ilmiönä ajatukset, lakkaavat.

Kun kaikki pysähtyy

Kun ajatukset pysähtyvät se tarkoittaa, ettei ole juuri silloin mitään mihin voisimme samaistua. Silloin ei ole edes mitään mistä tulisi hyvä olo tai mielenrauha, kaikki on tyhjyyttä mutta silti olemme olemassa. Koska hiljaisuus on nimensä mukaan hiljaa, se ei sisällä mitään muuta kuin tyhjyyttä. Kaikki oloisuudet, niin kuin hyvänolon tunne tai pahanolon tunne, katoavat, eikä jää oikeastaan mitään jäljelle mitä voisimme kuvata arkisin termein. Meillä on siis kommunikaatiohäiriö. Olemme jonkun itseämme suuremman asian edessä muttemme pysty sitä kuvaamaan. Meillä on selvästi markkinointi- ja myyntiongelma. Tyhjää ei voi kovinkaan helposti myydä.

Hiljaisuus ei sisällä mitään eikä se siten vaikuta kovinkaan houkuttelevalta. Mitä hyötyä on 'ei mistään' koska olemme niin täynnä vaikka mitä. Meillä on kädet täynnä työtä, perhettä, ihmissuhteita. Käsitys siitä, kuka me olemme, häipyy taustameluun ja samaistumme eri asiohin päivittäin. Välillä olemme työntekijä, isä tai äiti, vaikuttaja ja vaikka joogaopettaja. Toiset roolit tuottavat mielihyvää ja toiset mielipahaa. Kuka minä sitten oikeasti olen?

Totuus siitä kuka minä olen löytyy tietenkin kun kaikki ei-todelliset roolit lakkaavat vaikuttamasta. Jokainen rooli tuottaa meissä erilaisia ajatuksia. Näin ollen meidän pitää saada ajatukset aidosti pysähtymään, jotta samaistuminen lakkaisi. Silloin jäämme kahdestaan tyhjyyden eli hiljaisuuden kanssa. Tämä ei tietenkään tapahdu hetkessä vaan vaatii järjestelmällistä työtä. Yksi työn muoto on jooga ja/tai meditaatio. Sisäinen hiljaisuus on tavoite mutta eihän se kuulosta kovinkaan houkuttelevalta.

- No mitäs opit joogakurssilla?
- En mitään.
- Mutta mitä sinussa tapahtui?
- Ei mitään.
- Ups, miksi menit sinne?
- Haluan oppia tuntemaan itseni.
- No, kuka sinä olet?
- En enää tiedä.
- Tuntuiko kurssi hyvältä?
- En tiedä.
- No, tuntuiko se pahalta?
- En tiedä.
- Tiedätkö enää mitään?
- Toivottavasti en!

Huomaatteko, meillä on ongelma hiljaisuuden markkinoinnissa. Tämä on aivan konkreettinen ongelma. Olen harjoitellut Astangajoogaa 18 vuotta ja Vipassanameditaatiota 15 vuotta ja alan pikkuhiljaa löytää juonen eli hiljaisuuden. Se tila missä voin kantaa kysymystä 'kuka minä olen?' vastaamatta siihen.  En enää jaksa puhua joogan ja meditaation ihanuudesta vaan huomaan  hämmentyväni kun kysytään minulta mitä hyötyä joogasta tai meditaatiosta on. Haluan vastata, että se on minulle olotila missä voin kantaa kysymystä "kuka minä olen" keksimättä vastausta. Pelkän kysymyksen kuuntelu riittää. Kuitenkin pelkään, ettei tämä riitä kysyjälle koska tämä on liian yksinkertaista ja minusta tuntuu, ettei kukaan oikeastaan välitä eikä ole kiinnostunut tästä vaan haluavat mielenrauhaa, terveyttä, henkisyyttä ja hyvinvointia. Tuntuu vähän oudolta kaupata omaa jooga ja meditaatiokurssia koska harva on kiinnostunut maailman ihanimmasta asiasta; Hiljaisuus.

Identiteettikysymys

Olla joogi vai eikö olla? Onko joogina oleminen henkisempää kuin pörssimeklarina oleminen? Mikä saa ihmisen pukemaan ylleen jonkin roolikaavun? Onko liian vaikeata olla oma itsensä vai onko itse vielä niin piillossa, että mikä tahansa rooli on helpompi kantaa kuin oma, tyhjä itsensä?
Paljon kysymyksiä mutta vähän vastauksia.

Elämme 2012 jälkeistä aikaa eikä maailma, sellaisenaan kuin me sen tunnemme, romahtanut mayakalenterista huolimatta. Aina on ollut odotettavissa jotain, joka muuttaisi maailman. Kautta historian on luovuttu omaisuudesta tai menty suojaan koska maailmanloppu tulee tai ainakin joku pelastaja saapuu.  Jostain luin äskettäin, että on helpompi suhtautua kollektiiviseen tuhoon kuin olla itse kasvotusten oman kuolevaisuuden kanssa.

Oman persoonan kuolema on kuitenkin yksi valaistumisen määritelmistä. Ei siis fyysinen kuolema vaan  omien ajatusmallien ja maailmankuvan kuolema. Se mikä persoonan poistumisen jälkeen jää jäljelle on se ainoa, jolla on merkitystä. Totuus itse, kuka minä olen. Siis, näin olen kuullut, mutten ole sitä vielä kokenut.  Persoona etsii vapautusta. Vapautusta mistä? Vapautusta omista ongelmista, neurooseista, kiintymyksistä ja inhotuksista -  joka siis tarkoittaa persoonan kuolemista. Tilanne muistuttaa itseään housuista nostamisesta. Vaikka kuinka kiskoo, niin ei mihinkään nouse.

Joogina oleminen pitäisi tarkoittaa vapautuksen etsimistä. Välineenä löytyy hengitys, liike, meditaatio ja joogan kirjallisuus. Esimerkiksi joogasutrat tai Baghavgita on suosituimpia kirjallisuuden lähteitä etsijöille.

Katsotaampa tilannetta vähän tarkemmin. Esimerkiksi joogasutrat ovat täynnä viisautta ja jopa ohjeita tien varrelle. Tie vapautukseen ei ole mikään valmis viitoitettu polku. Jos se olisi valmis polku, niin totuus olisi joku systeemi jolla on valmiit raamit. Mikä silloin olisi tämän systeemin takana ja mikä olisi se alkulähde joka syöttäisi tätä. Aivan oikein, totuus. Alkulähde on alati läsnäoleva, kaiken takana oleva se jokin mistä kaikki ilmenee. Miten voidaan kulkea jotain tiettyä polkua pitkin kohti jotain, joka on alati läsnä joka suunnassa ja joka dimensiossa. Koko filosofinen ponnistelu romahtaa maahan yhtenä pannukakkuna. Voidaan olla monta mieltä pannukakusta ja sen komeudesta, hyödyllisyydestä ja jaloudesta. Se on kuitenkin pannukakku, epäonnistunut yritys saavuttaa jotain mikä on jo läsnä.

Joogasutrat ja muu kirjallisuus on kieltämättä komea ja täynnä viisautta. Se auttaa kohti parempaa elämää ja voi olla käytännöllinen opas arjen elämässä. Se voi myös toimia roolikaapuna jos haluat esiintyä joogina tai muuten vain henkisenä ihmisenä. Tällä voi luoda turvallisuutta omassa persoonassa, joka ei ole enää uhattuna koska se pystyy nyt hyödyntämään täysillä sille annettua rakennetta. Rakenteella tarkoitan jonkun roolin esittämistä.

Ups, mitä jäi joogasta jäljelle totuutta etsiessä. No, oikeastaan ei mitään joka olisi suora vipuvarsi vääntäytyessämme kohti alkulähdettä. Joogan hyöty on siinä, että se saa persoonamme ja mielemme hiljyntymään sekunniksi, niin että meistä tulee alttiimpia kokemaan omaa totuudennälkää tai alkulähteen kaipausta.

Hiljaisen mielen vallitessa kuulemme totuuden kaipuun itsessämme. Loput on sitten kaiken kyseenalaistamista joka tasolla ja joka käänteessä. 

Mitä joogan jälkeen?

Kun olet jo joogannut monta vuotta, tutkinut sieluasi syvässä meditaatiossa ja saavuttanut mielenrauhan - miten voisit vielä jatkaa itsesi kehittämistä? Jos elät parisuhteessa, katso ensin oikealle, vasemmalle, taakse tai eteen kunnes näet kumppanisi. Hänen kanssaan on hyvä jatkaa sielun tutkimista. Joogassa teet työn yksin, opit uppoutumaan omaan hiljaisuuteen ja saavutat parhaassa tapauksessa syvän yhteyden maailmankaikkeuteen. Jossain vaiheessa tätä tyyneyttä testataan nimenomaan kotioloissa, rakkaasi sanoo sinulle jotain ihanaa tai vähemmän ihanaa. Tämä saa tunteita nousemaan jälleen kerran pintaan, toiset tunteet niin ihanat ja toiset taas vähemmän ihanat. Mitä läheisempi suhde sitä enemmän vipuvartta jokaisella sanalla on sinun mielenrauhaasi.

Ups, tästä minun joogaguruni ei koskaan kertonut mitään konkreettista!

Parisuhteella on muutakin tarkoitusta kuin lisääntyä ja muodostaa perhe. Se on kaikista intensiivisin yhdessäolomuoto mitä tunnemme. Kaikki mitä parisuhteessa sanomme ja teemme toisillemme on taipumus tulla kymmenkertaisena takasin. Pienikin vino sana voi loukata sata kertaa enemmän kuin muukalaisen sana. Se, jota emme tunne on helppo ohittaa kun taas parisuhteessa mitään ei voi ohittaa koska kaikella on merkityksensä. Se on taivas ja helvetti samassa kauniissa paketissa. Jokainen ele tai sana pomppaa takaisin moninkertaisena. Kuulostaako tämä ihanalta vai kauhealta. Vastataan toisella kysymyksellä, onko puhdas peili ihana vai kauhea? Sehän riippuu siitä kuka siihen peiliin katsoo.

Parisuhteessa olemme toistemme peileinä haluttiin tai ei. Joka ikinen tilanne ja tunne heijastuu toisen kautta takaisin. Jokainen piirre meissä heijastuu takaisin, huomataan sitä tai ei. 

Silloin kun katsomme suoraan peiliimme, vahvat puolemme vahvistuvat ja piilossa pysyneet asiat pääsevät pintaan. Heijastamalla toinen toisiamme tulemme hetki hetkeltä totuudenmukaisemmaksi.

Asiat, jotka yritämme peittää toisiltamme syö meitä ja suhdettamme. Kuvittele millainen elämä olisi jos jokainen salaisuus jätettäisiin piiloon. Miten iso kätkö siitä muodostuisi ja kuinka paljon energiaa sen piilottamiseen menisi? 

Kuvittele vuorostaan miten elämä muuttuisi jos peilin kautta näkisimme jokaisen haasteen ja vaikeuden. Näkisimme asian peilautuneena ja vahvistettuna toisen kautta. Kun tämä haaste tai vaikeus saa ratkaisunsa, se vapaus mitä siitä heijastuu, tulee myös vahvistettuna takaisin. Vapaus on sitä, kun mitään ei tarvitse piilotella tai työntää pois.

Puhdas peili auttaa näkemään mitä pitää muuntaa ja mitä on kaunista ja vahvaa. Peilin puhtaana pitäminen tarkoittaa, ettemme syytä toista vaan kohdistamme huomion takaisin itseemme. Minun tunteet ovat omani. Toisen tunteet eivät ole minun vastuullani mutta vastuuseeni kuuluu kuunnella toista, jotta hän voisi itse kuulla onko hänen sanomansa totta vai ei hänelle. Peilaamisen hieno puoli onkin siinä, että valhe paljastuu ja totuus jää näkyviin. Aina kun kerromme suoraan sydämestämme, kuulemme myös itse, onko asia totta vai kuvitelmaa. Mitä onkaan hienompaa kuin se mikä on totta?!

Puhdas peili edellyttää kykyä kuunnella ja nähdä tuomitsematta, jotta toiselle jää aikaa ja tilaa itse todeta mikä on totta ja mitä on valhetta. Jotta jaksaisit kuunnella, ottamatta itseesi, sinun pitää pysyä neutraalina. Kuullostaako haastavalta? Niinhän se on. 

1. Omien tunteiden tunnistaminen vaati uppoutumista omaan olemukseen, eli tunnistamaan tuntemuksia kehossa. Sekä jooga että meditaatio on tätä.
2. Sen lisäksi se vaatii mielen hiljentämistä, jottei ajatukset pääse sanomaan omia mielipiteitään. Tämä on meditaation tulos parhaassa tapauksessa.
3. Tämän jälkeen on mahdollista kuunnella ja nähdä toinen ilman oman mielen sivuääniä. Tämä on puhdas havainnointi ilman tulkintaa.
4. Oman totuuden ilmaisulla on nyt tilaa tulla esiin ja molemmat näkevät sen päivänvalossa. Valhe paljastuu ja totuus jää. Tähän tarvitaan hyvin strukturoituja harjoituksia.
5. Kaikki mitä tuodaan esiin päivänvaloon vapauttaa. Kätketyt tunteet ovat vapautuneet ja kauneus ja voima saavat kukoistaa arkielämää myöten.

Joogin taival alkaa yksin matolla mutta on mahdollista päätyä jaettuun harmooniseen tilaan rakkaan kanssa. 

Jopa joogaguru Pattabi Jois sanoi, että perhe-elämä on joogin vaativin sarja.

Jos haluat kuulla lisää niin tule meidän ilmaisluennoille  

Aina nälkä ja koko ajan jano

Meillä on kunnia saada vierailevaksi kynäniekaksi Katja Heikkiläinen, joka on pitkän matkan joogaaja, joka ei välitä pikapyrähdyksistä vaan kulkee koko matkan vaikka maali olisi kaukana. Voit tutustua hänen opetukseensa Hyvinvoimalan tiloissa. Katja on ihastuttava, empaattinen, iloinen ja koko maailmaa syleilevä ihminen. Toivottavasti saamme tulevaisuudessakin lukea enemmän hänen upeita ja herskyviä kirjoituksiaan!

Kun aloittaa astangajoogan ensi kertaa elämässään tai palaa siihen pidemmän tauon jälkeen, saattaa hyvinkin pian huomata, että keho tuntuu tarvitsevan enemmän energiaa ja nesteytystä kuin tavallisesti. Toisaalta energian säästäminenkin vaikuttaa olevan kropan agendalla, kun aamuharjoituksen jälkeen olo saattaa olla niin raukea, että pikku päiväunet houkuttavat - ison puurokulhollisen jälkeen, tietysti. Miksi harjoitus, jonka pitäisi antaa vireyttä ja elinvoimaa, saakin haukottelemaan ja haaveilemaan loputtomista suklaalevyistä? Koska harjoittelijaa piiskaa kiire: kaikki mulle heti nyt! Kakkossarja, here I come! Kiivas tahti kuitenkin uuvuttaa, ja motivaatio alkaa hiipua energiatason laskiessa. Onko tämä aina vaan tällaista?!

Uuvahduksen hetkellä kannattaa vaihtaa pari sanaa opettajansa kanssa, mutta ennen kaikkea kysyä itseltään: mitä minä jooga-asanoilta odotan? Kuntosalilla voi raastaa rekkikaupalla rautaa betonipakaroiden muokkaamiseen, viikonloput maratoonata itselleen matalan leposykkeen. Astangajooga kohottaa kuntoa ja muokkaa vartaloa, mutta nopeampia tuloksia saa todennäköisesti kokeilemalla muita kuntoilumuotoja. Kaiken lisäksi kyykky on kyykky ja hauiskääntö hauiskääntö, eikä mikään sanskritinkielinen (a)sana. Joogamatolle astumisen motiivi saattaa siis kuitenkin olla jossakin muualla kuin pelkässä kunnon kohotuksessa.

Rakkaat rajat

Asanaharjoitus tehdään itseä varten, oman kehon ja mielen asettamissa rajoissa. Etenkin kehon asettamat rajoitukset huomaa helposti. Naapurimaton joogaystävät ehkä leijailevat höyhenenkeveinä tai laskostuvat äänettömästi auki väkevään käsilläseisontaan. Omalla uumalla tuntuu sen sijaan olevan syvien vatsalihasten sijaan kimpale sementtiä, jonka kuljettaminen maton päästä päähän puskee hien otsalle, mötikän ympärille kiertymisestä puhumattakaan. Ja niin se vaan on, lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Lohdullista on se, että kun sementtikimpalettaan muutaman vuoden siirtelee, se hieman siliää ja kevenee. Voi jopa olla, että kaiken hikoilun lopputulemana se muuttuu elastiseksi ja huomattavasti miellyttävämmäksi kannatella. Se saattaa jopa sulaa tiehensä. Sitä ei kuitenkaan voi tietää, eikä tarvitsekaan. Harjoitus tapahtuu tässä ja nyt, semettisäkkinä tai lihaskimppuna: omana itsenä.

Oman kehollisen kokemuksen kautta tullaankin siis tietoiseksi mielen rajoista, omista haluista, toiveista ja peloista. Jooga on veijarimainen siinä suhteessa, että harjoitus on usein samanaikaisesti päämäärä ja työkalu. Irtipäästäminen, takertumattomuus on eräs tällainen harjoituksen hermeneuttinen kehä. Patañjalin joogasutra 1.12. kiteyttää sen näin: Abhyasavairagyabhyam tannirodaha. Säkeessä viitataan mielen alati vaihtuviin liikkeisiin, jotka joogan avulla olisi tarkoitus pysäyttää, ja tarjotaan työkaluiksi harjoitusta, abhyasa, ja takertumattomuutta, vairagya. Treenaamalla takertumattomuutta naapurimaton tapahtumiin, omassa tulevaisuudessa häämöttävään kiinteään joogahauikseen tai eilen sutjakkaasti solahtaneisiin vinyasa-hyppyihin tulemme läsnäolevammiksi tilassa ja ajassa, kehossa ja mielessä, ja poukkoilevat ajatukset vähitellen rauhoittuvat. Keskivartalon sementtisäkki joko on tai ei ole, ja asanaharjoitus tehdään sen mukaan. Ja niin se vaan on.

Suppeampi sanasto

Siksi “kiire” ei kuulu joogin sanavarastoon, sillä se on kiinnittymistä johonkin, joka ei ole vielä olemassa. Seksikäs joogahauis kasvaa ajallaan, jos on kasvaakseen, mutta hosumalla ja kiihkoilemalla saattaa saada sen sijaan itselleen vain viheliäisen kipeät olkapäät. Joku on entuudestaan vahva ja notkea ja etenee asanasarjasta toiseen vikkelästi, jollakulla toisella on kehossaan haasteita, joiden kanssa työskenteleminen vaatii lempeyttä ja aikaa. Konkarijoogikin pyrkii omaksumaan aloittelijan mielen ja hyväksymään sen, että tämän päivän seinää vasten varoen tehty kallistus on oman harjoituksen taaksetaivutus, vaikka se ei näytä yhtään samalta kuin vuoden takainen kaunis kapotasana. Silti niin aloittelijan kuin konkarinkin tulee  joskus hyvistä aikomuksistaan huolimatta tehtyä liikaa tai liian nopeasti. Kun on aina nälkä ja koko ajan jano, keho kertoo hellästi, että saisi ottaa vähän iisimminkin: hitaammin tai keveämmin, kiireettä.

Onneksi joogin sanavarastoon eivät myöskään kuulu sanat ”parempi” tai ”paras”, sillä jokainen joogaharjoitus on hyvä, asanan ilmiasusta riippumatta. Se, että tulee matolleen ollakseen läsnä ja hiljentääkseen mielensä, on harjoitus. Kun nousee matoltaan hieman kirkkaampana ja vähän rauhallisempana kuin sille astuessaan, kulkee joogan polulla. 

Online joogaa / Online yoga

Kun yogobe.com:sta otettiin yhteyttä mahdollisesta yhteistyöstä olin hyvin skeptinen. Minulle koko online-opettaminen tuntui vieraalta koska enhän näe mitä oppilas tekee? Onko tämä uusi some-villitys vai mistä on kyse?
Menin kuitenkin tapaamaan Peter Munteanun, Yogoben perustajaa ja toimaria. Viidessä minuutissa hän sai maailmankuvani muuttumaan kertomalla, miten hän aloitti joogan. Hän ei halunnut verrata itseään muihin ja etsi sen takia opetusta internetin laajasta kirjosta. Tämä toimi niin hyvin, että hän päätti laittaa hyvän kiertämään perustamalla palvelun kaikille;
- jotka eivät halua verrata itseään toisiin
- jotka haluavat pysyä kotona joogaamassa
- joiden paikkakunnalla ei ole joogasalia (niitä on muuten monta)
- joille joogasalien aikataulu ei sovi
- jotka ovat liian ujoja tullakseen salille
- jotka eivät halua joogata toisten kanssa
- joiden aikataulu on niin tiukka, että on pakko soveltaa harjoitusaika päiväkohtaisesti.

Tätä listaa voisi varmaan jatkaa mutta ennen kaikkea se kertoo minulle, ettei online palvelu ole kilpailija joogasaleille. Yogobe on nyt neljä vuotta vanha ja sen kautta ovat ihmiset jopa löytäneet tiensä joogasaleille! Näin virtuaalimaailman jooga ja joogakoulujen maailmat sulautuvat yhteen. Internetin kautta joogan aloittamisen kynnys on laskenut merkittävästi.

Suostuin tietenkin yhteistyöhön ja kävin Tukholmassa purkittamassa tusinan verran videoita, joita nyt julkaistaan muutama kerrallaan. Opetan tietenkin Astangaa mutta Yogobellä on runsaasti erilaisia joogalajeja suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja englanniksi. Ei pelkästään joogaa vaan myös movement'a, muuta liikuntaa, meditaatiota ja ayurvedaa.
Kokeile kuukauden verran ilmaiseksi yogobe.com:ssa kampanjakoodilla magnusappelberg (isot tai pienet kirjaimet) niin voit nähdä onko siinä mitään sinulle.
Ennen kaikkea kerro frendeille tästä ja laita hyvä kiertämään.

Nähdään virtuaalisesti, Rööperin Aamujoogassa tai retriiteillä.
Rock Om!

______________________________________________________

Då yogobe.com tog kontakt med mig med förfrågan om samarbete var jag skeptisismen själv. Vad nu, online yoga utan att se vad eleverna sysslar med, det kan ju aldrig sluta väl! Förutom skeptisk är jag dessutom nyfiken och mötte Peter Munteanu, Yogobe grundare och VD. Det tog honom mindre än fem minuter att ändra min världsbild bara genom att berätta hur han själv hade börjat ned yogan. Han ville framförallt inte jämföra sig med andra utan sökte hjälp från internets digra utbud. Detta fungerade så väl att han beslöt sig för att dela med sig av denna upplevelse genom att grunda en egen online service för alla
- som inte vill bli jämförda med andra
- som vill yoga hemma- som inte har en yogashala på sin hemort (det är många)
- som inte hinner gå sin lokala yogashalas lektioner
- som är för blyga för att komma på lektion
- som inte vill yoga tillsammans med andra
- som lever ett så hektiskt liv att en daglig fast tid är en omöjlighet.

Den här listan kunde göras längre men framförallt berättar den mig, att online yoga inte är en konkurrent till yogashalorna. Yogobe är nu fyra år gammalt och dess användare har också hittat vägen till yogashalorna! Den virtuella och den fysiska världen smälter ihop. Online yoga sänker tröskeln att pröva på yoga.

Det är klart att jag gick med på samarbete och i maj var jag i Stockholm och spelade in ett dussin videor som nu kommer ut några åt gången. Än så länge har jag videon enbart på finska men det är planer på att spela in på svenska på hösten. Själv undervisar jag Ashtanga men det finns många olika sorters yoga på sidorna. Dessutom movemet, fitness, meditation och ayurveda.

Pröva på vad som kunde tilltala dig på yogobe.com, med kampanjkoden magnusappelberg(stora eller små bokstäver) får du en månad gratis. Framför allt, dela med dig till dina kompisar!

Vi ses virtuellt, i Rödbergens morgonyoga eller på mina retreater, Rock Om!

Hiljaisuudessa sydän on äännekkäin/ I stillheten ljuder hjärtats röst

- Nähdään kahden viikon päästä!

Hän nousi pöydästä ja halattiin toisiamme. Katselin, kun hän käveli junalle joka veisi hänet Tampereelle. Tiesin, että hänen nimensä on Riitta ja se olikin ainoa käytännön asia mitä tiesin hänestä. Kuitenkin tuntui kuin minulla olisi kaikki tarpeellinen tieto hänestä  -  tai enemmänkin kuin sydämeni kaikessa hiljaisuudessa tietäisi kaikki mitä ikinä tarvitsisin tietää hänestä. Kaikki oli kohdallaan. Mielessäni ei käynyt epäilyksen epäilystä vaan olin sataprosenttisen varma yhteensopivuudestamme. Enkä tuntenut ikävää siitä, etten näkisi häntä kahteen viikkoon vaan tiesin, että kaikki tapahtuu aivan itsestään ja ajallaan. 

En koskaan ennen ollut kokenut miten rakastuminen hiipii äänettömästi päälle ilma torvensoittoa ja dramatiikkaa. Olimme juuri juoneet kahvia junaa odotellessamme. Yhdessä oleminen ja hiljaisuuden jakaminen tuntui täysin riittävältä eikä vaatinut mitään vakuuttelua toisillemme että tapaamme pian taas. Hän lähti junalle ja minä kävelin kotiin.

Olihan muutama yksityiskohta hänestä mitä en tiennyt. Tiesin, että hänellä on yksitoista vuotta vanha tytär mutten tiennyt onko hän naimisissa, eronnut tai odottiko joku häntä kotona. Nämä olivat epäolennaisia pikkuseikkoja, joista emme olleet jutelleet.  Yhtä vähän hän tiesi olinko minä naimisissa, suhteessa tai ihastunut johonkin toiseen.
Olimme viettäneet kahden viikon Rebalancingkoulutuksen intensiivijakson jossain kaukana korvessa.Tämä koulutusjakso oli niin tiiviin terapeuttinen, että olimme uineet toistemme liiveihin enemmän kuin toiset ehtivät kahdessa vuodessa. Sydän oli puhunut hiljaista kieltään ja mieli veti niin tyhjää että korvissa soi. Tunsin, ettei minulla ollut valintaa. Kaikki vain tapahtui kaikessa hiljaisuudessa.

- Kuinka sitten kävi?

Hyvin menee edelleen. Olemme eläneet yhdessä kuin paita ja peppu jo 25 vuotta, tytär joka sillon oli 11 vuotta vanha on nyt 36. Suloinen hiljaisuus yhdistää meitä edelleen. Riitan läsnäolo auttaa sydäntäni tekemään oikeat valinnat. Hiljaisuus on äänekkäin neuvonantajani.

________________________________________________________________________

- Då ses vi om två veckor!

Hon steg upp och vi kramade varandra. Jag såg hur hon gick mot tåget som skulle ta henne hem till Tammerfors. Det enda praktiska jag visste om henne var att hon hette Riitta och det kändes som om det räckte väl till. Snarare visste mitt hjärta i all stillhet allting jag behövde veta. Jag visste att allting bara kändes rätt. Det fanns ingen tvekan i mitt sinne, bara en total klarhet att allt var väl och vi passar ihop till 100 procent. Ingen saknad över att vi inte skulle ses på två veckor, bara en självklarhet att så här skall det vara. 
Aldrig förr hade jag känt en förälskelse smyga på så här tyst, inga fanfarer eller dramatisk upplevelser. Vi hade just suttit och druckit en kopp kaffe medan vi väntade på att hennes tåg skulle komma till perrongen. Att vara tillsammans var tillräckligt nog, inget större behov av att försäkra varandra att vi kommer att ses igen. Bara en delad stillhet, en gemensam ro i sinnet. Hon steg på tåget och jag gick hem.

Visst fanns det små detaljer jag inte kände till om henne. Jag visste att hon hade en elva årig dotter men jag visste inte om hon var gift, frånskild eller om det fanns någon som väntade på henne där hemma. Lika litet visste hon om jag var gift eller skild eller överhuvudtaget var förtjust i någon annan. 
Petitesser som vi inte hade talat om under de två föregående veckorna på Rebalancing skolningens första intensiva period på ett ställe ute på vischan. Perioden hade varit så intensivt terapeutisk att vi hade kommit varandra in på livet till den grad andra inte hinner med under de två första åren. Hjärtat talade sitt tysta språk och sinnet var kortslutet så det slog lock för öronen. Jag kände att för en gångs skull hade jag inget val. Saker bara hände i all stillhet. 

- Hur gick det sen?

Det går fortfarande bra. Vi har bott och levt tillsammans som ler och långhalm i 25 års tid, dottern är redan 36 år gammal men samma ljuva stillhet råder än. Riittas närvaro hjälper mig att fatta beslut med hjärtat som rådgivare. Stillheten är fortfarande min ljudligaste rådgivare.

Ett nytt grepp

Efter att ha fått fyra nej tack från Sverige och ett nej tack från ett finlandssvenskt förlag, fick jag en vän är som amatörskribent att ta en blick på mitt manus. Hon sade att det vara lite akademiskt torrt och förslog att dra in min egna historia i boken. Då jag såg mitt eget manuskript genom hennes ögon började jag brodera ut texten. Istället för en torr akademisk inledning tog jag ett personligt grepp. 

Varsågoda, här är början på inledningen

Inledning

- Voi nej! 

Svaret var spontant, ärligt och hade resonans ända från djupet av hans hjärta. Ärlighet och spontanitet är egenskaper jag för övrigt uppskattar men den här gången önskade jag att min far hade lagt en sordin på sin ärlighet och endast diplomatiskt meddelat att det var ju överraskande. Sju år tidigare hade han varit både stolt och glad över utgången av högskolans inträdesprov. Enligt honom var det uppenbarligen bättre att studera till diplomingenjör än till danskonstnär. Jag var medveten om hans dubier sedan långt tillbaka i tiden, så inte var det ju en överraskning att han visade sitt missnöje över mitt val. Ändå, ni vet ju hur viktigt det kan kännas att få stöd från sina föräldrar.

Jag hade hunnit studera sex år vid tekniska högskolan i Otnäs och hade skrivit färdigt mitt diplomarbete. Firman som jag hade gjort mitt diplomarbete för ville hålla mig kvar och betalade mig en lön som jag än i denna dag, trettio år senare, inte har nått. Mot det här vägde nu fyra år till av studier för att utexamineras till en yrkeskår där de flesta är arbetslösa och ytterst få orkar köra ända fram till pensionen, som i vilket fall som helst blir extremt låg. Enkelt val alltså, det var studier vid Teaterhögskolans Dansavdelning i Helsingfors som skulle leda mig in i en allt ljuvare framtid!

Då jag skrev studentexamen hade jag inte ännu lärt mig att ifrågasätta livet i allmänhet utan körde på utan sidoblickar. Sex års tekniska högskolestudier och ett år i armen hade däremot samlat på så många frågetecken att de hade skockats till en stapel så hög, att jag kunde äntligen kliva upp på den för att vidga mina vyer. Utsikten var så oändlig, att jag kunde spana in vad jag egentligen ville. 

Incidenten som förde mig upp på dessa höjder var ett halvårs engangemang vid Lilla Teatern i min hemstad Helsingfors. En kedja av, till synes slumpmässiga val, hade fört mig ut på scenen som statist i Hamlet. Det var första gången i mitt liv jag stod på scenen inför fullsatta salonger fem gånger i veckan månad in och månad ut. Jag fick uppleva hur det känns att leva på en främmande planet med innevånare, vars enda intresse var nuet. Denna version av Shakespears Hamlet, regisserad av Benno Besson, var en total succé som drog fulla salonger varje kväll. Upplevelsen av att vara närvarande var så intensiv att jag kände första gången i mitt liv att jag tog pulsen på livet själv. På scenen slutade allting annat att existera. Tystnaden i mitt huvud var öronbedövande och lättnaden över att leva i nuet, utan några som helst tankar, var mera berusande än Teknologföreningens bästa årsfester. 

Äntligen

För ungefär fem år sedan fick jag för mig, att jag borde samla alla mina träningstips till en bok. Ibland är huvudet så fullt av nya idéer att jag är rädd för att jag tappar hälften, innan jag hinner dela med mig av dem. Lyckligtvis håller jag workshoppar med varierande temor sedan tio år tillbaka. I varje workshop har jag kunnat pröva mina idéer med eleverna och samtidigt har jag kunnat verifiera vad som fungerar, och vad som är bäst att bara glömma bort.

Början var lite knagglig, det gick ibland veckor mellan mina sporadiska försök till att få någonting ner på pappret. Det var ingenting att basunera ut och berätta att någonting stort skulle ha varit på gång. Under tiden hann vår dotter Jenni skriva och publicera sin bok. Hon hade gått till bokmässan i Helsingfors med en synopsis för en ny bok och fick tre förlag intresserade. Det hela slutade med att hon fick ett kontrakt med WSOY innan hon hade skrivit det första kapitlet! DET var häftigt, vår dotter visade hur en slipsten skall dras. Då den publicerades fick jag en sparringpartner som inte ville lämna mig ifred. Massor av råd och uppmuntran fick jag av både henne och min hustru Riitta.

Jag har alltid varit lite trög med anteckningar och skriverier men jag ser också hur gott det gör att sätta ner någonting på papper. En lång historia kort; i våras fick jag upp farten och en bok började ta form men den röda tråden saknades fortfarande. All mina muntliga historier och råd fungerar bra i växelverkan med en publik, medan de ter sig lite torftiga ensamma på pappret. Jag behövde hjälp och det fick jag.

Än en gång var det Jenni som visade vägen. Hon samlade en grupp personer från de mest olika gebit till att träffas hos oss på Hyvinvoimala, vår lokal där Rödbergens morgonyoga finns. Idéen var att sparra och stöda varandra oberoende vilka sorters projekt vi sysslar med. Varje vecka var det alltid några som var i turen att berätta vad de sysslade med och vi andra uppmuntrade och gav feedback. Då min tur kom att berätta om min bok, bad jag om förslag för en röd tråd att binda ihop mina idéer. Jag hade en massa olika förslag som jag radade upp. Det gav ingen reaktion förrän jag nämnde ordet stillhet. Som på ett gemensamt kommando vände alla på huvudet, jag hade hittat min röda tråd. Stillhet sade alla, är någonting som är en djup längtan inombords.

I all stillhet fortsatte jag att skriva och framför allt skriva om så att den röda tråden hela tiden syntes. Nu accelerade skrivtempot markant. Stillheten var så inspirerande att jag kände att jag hittat någonting av värde. Nu behövde jag förstås någon att korrekturläsa mina skriverier. Jag kunde inte få hjälp av varken Riitta eller Jenni eftersom jag skrivit på svenska. Utan någon större urskiljning bad jag vänner och elever om hjälp. Det var rena fullträffen då en elev på mammaledighet sade att visst kan hon ta sig en titt på manuskriptet men bättre än det, hon var en yrkesmässig korrekturläsare med en massa tid över. Tack Katarina för din hjälp, du är storartad!

Stenen är i rullning, imorgon skall vi tillsammans med en ombrytare göra några uppslag som exempel för hugade förlag. Jag har dessutom hittat en illustratör som har ritpennans makt. En bild är ritad och 65 bilder väntar på att födas.

På onsdag börjar den stora jakten på att hitta ett förlag. Håll tummarna!

Opettajani Lino Miele/ Min lärare Lino Miele

Kesällä käytiin Linon viikonmittaisella retriitillä Haapsalussa. Oli aamumysorea, iltapäivä leikkikenttää, Pranayamaa ja meditaatiota. Suosittelemme lämpimästi ensi kesän retriittiä. Lino on ollut minun pääopettajani vuodesta 2002 ja olen avustanut häntä workshopeissa ja retriiteillä vuodesta 2003. Koen tärkeäksi itselleni, että minulla on mentori jonka puolen voin aina kääntyä kun tulee opetukseen liittyviä haasteita. Suurin määrä opeista tuntuu, että olen saanut keskusteluissa hyvän aterian ääressä. Lino muistuttaa aina, että Ashtanga on elämää varten eikä päinvastoin.

Alla olevassa videossa mietteitä opettamisesta, opettajista ja Guruista yhden iltapäivän aikana Haapsalussa.

I somras besökte vi min lärare Lino på hans en vecka långa retrit i Haapsalu. Vi yogade på morgnarna och resten av dagen hade vi playground, pranayama och meditation. Vi rekomderar varmt nästa sommars retrit. Lino har varit min lärare sedan 2002 och jag har assisterat honom på hans workshoppar och retriter sedan 2003. För mig är det viktigt att ha en mentor som jag kan ty mig till i alla situationer då jag behöver konsultation i undervisningen. Jag tror att jag har fått min största dos av undervisning vid våra bords diskussioner. Lino påminner mig alltid om att Ashatngan är för att förbättra ditt liv och inte tvärtom.
I videon här under talar Lino om undervisning, lärare och Gurur.

Tränings tips/Harjoitusvinkkejä

Träningstips

Vi fortsätter på samma linje som i Uddiyana Bandha del 1, del 2 och del 3. I det här skedet är det alltså klart att den viktigaste muskeln bakom Uddiyana Bndha är Psoas som fungerar som den drivande kraften medan den tvärgående magmuskeln är dess hjälpmotor. Nu när du har hittat kraften bakom allt är det dags att sätta in nästa växel och öka styrkan. För att få mera kraft i lyft och balans skall vi se på tre olika sätt förstärka Psoas muskeln.

Psoas muskeln har också fått smeknamnet själens muskel, vilket visar hur stor betydelse dess funktion har.  En effektiv träning av den kräver att vi använder den i alla extremlägen, i dess längsta läge samt i en extrem förkortning. Psoas är i sitt allra längsta läge i bryggan, Kapotasana och andra bakåtböjningar.  Därför behöver vi både kunna töja och förstärka den på samma gång. Psoas är ständigt aktiv då vi rör oss, sitter eller står. Om vi kortsluter den, så som till exempel i en dålig sittposition då vi kör bil, mår den dåligt. Hur känns det då du stiger ur bilen efter att ha kört i en timme? De första stegen är lite styva och stela och korsryggen vill inte räta ut sig. Psoas har gått i strejk och vill inte vara med och leka. Den vill vara aktiv och lyfta upp ryggen så länge som vi befinner oss i en upprät position. Jämför det här med bäckenbottnets muskler. De spänner av endast då du sätter dig på toaletten för att lätta på lasset, i övrigt ser de till att byxorna hålls torra. Det är en färdighet som tar sin tid att lära sig, i vilken ålder slapp du blöjorna?

Bild 1

Ställ dig i en bred position enligt bild 1. Sänk höften nedåt tills det bakre knäet nästan berör golvet, bild 2.

Bild 2

Håll positionen och pressa aktivt den bakre hälen bakåt så att knäet sträcks. Det är jäkligt jobbigt. Hur många andningar orkar du hålla positionen, kom du ihåg att andas? Kom nu upp tillbaka och stå för att känna efter. Känns benena lika långa eller har du fått slagsida? Upprepa på andra sidan! Det här är en utmärkt övning för att förbereda för bakåtböjningar, drop backs. Den passar även i vardagen då du känner dig trött och håglös. Testa, pröva och kommentera!

För att hitta styrkan i lyftet då du lyfter (eller åtminstone försöker lyfta) dig bakåt i den sittande serien, måste du hålla benen så nära kroppen som möjligt. Kolla in videon innan du läser vidare.

En applikation av övningen på videon är följande. Sitt och balansera på dina sittben med benena böjda och knäna ihop, bild 3.

Bild 3

Dra knäna så när dig som möjligt och därefter drar du dem ännu närmare med hjälp av armarna bild 4.

Bild 4

Nu försöker du aktivt hålla det här paketet ihop medan du långsamt släpper greppet. Kämpa men glöm inte att andas kontinuerligt. Upprepa många gånger.

För att hitta ett bra lyft i nedre magen i en sittande position startar vi från Lotuspositionen eller helt enkelt från en korssittande position. Pressa händerna ner mot knäna med raka armar samtidigt som du försöker lyfta knäna. Om du dessutom förmår ryggen att förlänga sig uppåt kan du känna hur det här lyftet får magen att dra sig kraftigt innåt. Andas och fortsätt många andningar! Upprepa så många gånger du orkar eller ids. Om försöket att lyfta knäna inte får magen att dras in betyder det att du inte har förlängt ryggen uppåt.

Övning ger färdighet, Rock Om!

___________________________________________

Harjoitusvinkkejä

Jatketaan samalla linjalla kuin Uddiyana Bandha osa 1, osa 2 ja osa 3. Tässä vaiheessa on tullut selväksi, että tärkein lihas Uddiyana Bandhan takan on Psoas, joka toimii ensisijaisena moottorina samalla kun poikkittainen vatsalihas on sen apumoottori. Nyt kun olet löytänyt voiman kaiken takana on aika kehittää sitä voimaa seuraavalle tasolle. Saadaksesi lisää voimaa ja tasapainoa tulemme tarkastelemaan kolmea eri tapaa harjoittaa Psoaslihaksen voimaa.

Psoaksella on myös lempinimi sielun lihas, mikä osoittaa miten keskeinen sen toiminta on. Tämän lihaksen voimistaminen vaatii, että harjoitamme sitä kaikissa ääriasennoissa, kuormitamme sen maksimaalisessa pidennyksessä sekä supistaen sitä niin paljon kuin pystymme.  Psoas on pisimmässä asennossaan sillassa, Kapotasanassa sekä muissa taaksetaivutuksissa. Tämän takia meidän tulee sekä pidentää että voimistaa sitä yhtäaikaa.  Psoas on aina aktiivinen kun seisomme, liikumme tai istumme suorana. Jos oikosuljemme sen, Psoas voi huonosti. Miltä tuntuu selässä kun astut autosta tunnin ajon jälkeen? Ensimmäiset askeleet ovat jäykät eikä selkä tunnu suoristuvan. Psoas on mennyt lakkoon eikä halua olla leikissä mukana. Se haluaa olla mukana nostamassa selkäämme ylöspäin aina kun olemme pystysuorassa asennossa. Vertaa tätä lantiopohjan lihaksiin. Lantiopohjan lihakset rentoutuvat ainoastaan silloin kun istahdat pöntölle keventääksesi kuormaa, muulloin ne huolehtivat siitä että huosut pysyvät kuivana. Se on taito, jonka oppiminen kestää. Missä iässä sinun ei tarvinnut enää käyttää vaippoja?

Kuva 1

Seiso leveässä asennossa, kuva 1. Koukista etujalka ja laskeudu alaspäin kunnes takapolvi melkein koskettaa lattiaa, kuva 2. 

Kuva 2

Pidä asento ja paina takimmaista kantapäätä taaksepäin niin, että takapolvi ojentuu. Se on todella rasittavaa. Montako hengitystä jaksat olla asennossa, muistitko edes hengittää? Palaa ylös seisomaan molemmilla jaloilla ja vertaa jalkoja keskenään. Tuntuvatko jalat samanpituisilta vai seisotko vinossa? Toista toisella jalalla! Tämä on erinomainen harjoitus millä voit valmistautua taaksetaivutuksiin, drop backs.  Se sopii myös arkeen koska tahansa kun koet olevasi väsynyt ja ehtynyt. Testaa, kokeile ja kommentoi!

Löytääksesi voiman istumasarjan läpinostoissa (tai yrittäessäsi nostaa läpi) jalkojen on pysyttävä mahdollisimman lähellä vartaloa. Katso videota ennen kun jatkat!

Sovellus videon harjoituksesta on seuraava. Istu molempien istuinluiden varassa, kuva 3.

Kuva 3

Nosta nyt polvet niin lähelle itseäsi kuin pystyt ja vedä ne vielä lähemmäksi käsien avulla, kuva 4.

Kuva 4

Yritä nyt aktiivisesti pitää tätä pakettia kasassa, kun hitaasti päästät käsien ote. Tee parhaasi mutta älä unohda hengittää! Toista monta kertaa.

Jotta löytäisimme voimakkaan nosteen alavatsassa, aloitamme lotusasennosta tai vain risti-istunnasta. Paina polvia käsien avulla alaspäin samanaikaisesti kun yrität nostaa polvia ylös. Jos pystyt samanaikaisesti pidentämään selkää ylöspäin voit tuntea miten alavatsa vetäytyy voimakkaasti sisään. Hengitä monta kertaa, lepää. Toista niin monta kertaa kun jaksat tai viitsit. Jos polvien nosto ei saa vatsaa vetäytymään sisään, et ole pidentänyt selkää tarpeeksi.

Harjoitus tekee mestarin,  Rock Om!

Uddiyana Bandha, osa 3

Olemme vihdoinkin päässeet käytännön vihjeisiin osa 1 ja 2 jälkeen.  Teoreettista taustaa varten olisi syytä lukea aikaisemmat kirjoitukset mutta voit myös aloittaa suoraan tästä.

Hienovarainen noste

Jotta löytäisit hienovaraisen nosteen selässä joka aktivoi Uddiyana Bandhaa sisältäpäin, istu jalat ristissä lattialla tai yksinkertaisesti tuolilla jalkapohjat maassa. Istu mukavasti suoralla selällä. Nosta polvet hitaasti ylös muutama senttimetri. Tarkoitus on aktivoida Psoaslihasta mahdollisimman pienellä voimalla. Käytä joka kerta yhä vähemmän ja vähemmän voimaa. Lopuksi polvet tuskin nousevat, se on melkein pelkkä aikomus. Havaitse mitä tapahtuu selässä ja alavatsassa. Jos onnistut aktivoimaan polvien noston vain hienovaraisella ponnistuksella samanaikaisesti kun pidät ylävartalon rentona, tulet huomaamaan miten alaselkä ja vatsa nousevat ylöspäin. Jos et ymmärrä miksi, siirry takaisin lukemaan osa 1 ja 2. Kun Psoas aktivoituu niin, että jalat pysyvät vielä paikallaan, Psoaslihas vetää lannerankaa eteenpäin joka aiheuttaa nosteen ylöspäin. Harjoittele kärsivällisyydellä kunnes löydät jujun. Kun olet löytänyt tämän hienovarainen nosteen voit jatkaa yläkehon tasapainon kuuntelua. Tämä on erinomainen meditaatioharjoitus.

Nosta itseäsi hiuksista.

Seiso jalkaterät yhdessä. Laita toinen kämmen alavatsan päälle ja anna vatsan rentoutua. Toisella kädellä nosta itseäsi päälaen hiuksista ylöspäin. Tunne mitä tapahtuu sinun alemman käden alla, vetäytyykö vatsasi sisäänpäin? Jos tunnet, että tämä tapahtuu olet löytänyt Uddiyana Bandhan yksinkertaisella tavalla. Selän pidennys saa Psoaksen aktivoitumaan joka vuorostaan saa vatsan vetäytymään sisään. Nyt sinulla on hyvä lähtökohta eteenpäin taivutukseen.

Siirrä painosi päkiöille.

Kun taivutat eteenpäin niinkuin Suryanmaskar A:n toinen vinyasa, anna painosi siirtyä eteenpäin päkiöille. Tämä auttaa sinua pitämään selänpidennyksen ja alavatsan nosteen.

Pudota leuka.

Eteenpäin taivuttaessasi anna leuan pudota rintalastaa vasten. Tämä auttaa myös pitämään alavatsan aktivoituneena. Miksi?
Kaikki lihakset tekevät työtä ketjuissa. Ketju määritellään niin, että lihasten kiinnityskohdat koskettavat toisiaan ja niiden työskentelysuunta jatkuu (Thomas Meyers, Anatomy Trains). Psoas sijaitsee syvässä etumaisessa linjassa (Deep Frontal Line, DFL) jonka yläpäässä löytyy kaulalihakset.

Kun kevyesti aktivoit kaulalihaksia tämä impulssi jatkuu Psoakseen saakka. Kokeile eroa taivuttamalla eteenpäin tällä tavoin ja verrattuna siten, että leuka johtaa liikettä. Kiinnitä erityisesti huomiota miltä se tuntuu alavatsassa.

Yhteenveto.

Anna päälaen työntää selän osoittamaan suuntaan.  Tämä on hyvä yleisohje melkein mille tahansa eteenpäin taivuttavalle asanalle. Tämä antaa saman impulssin kun nostit itseäsi hiuksista -harjoitus. Testaa, kokeile ja kommentoi!

Palaan uusilla teemoilla.

Uddiyana Bandha, osa 2

Ennenkuin jatkan kertomista siitä, miten psoas nostaa selkärankaa, ota hetki aikaa ja katso Thomas Myersin videota.

Asia pähkinänkuoressa  -selkärankaa ei voida verrata rakennukseen missä tiilet pinotaan toistensa päälle. Selkäranka on itseään kantava dynaaminen rakennelma. Tätä rakennelmaa virittävät lihakset jotka kiinnittyvät suoraan nikamiin. Selän puolella meillä on lihasryhmä joita kutsutaan Erectus Spinae ja etupuolella meillä on Psoas joka kiinnittyy jokaiseen lannenikamaan ylös rintalastan alakärkeen saakka.

Kuvat ovat Thomas Myersin kirjasta Anatomy trains.  Selänpuolella näkyy osa selän ojentajista, jotka jatkuvat ylös takaraivoon saakka.  Etupuolella näkyy miten Psoas jatkuu ylös pitkin koko lannerankaa. Jotta ymmärtäisit miten lihakset supistumalla itseasiassa pidentyvät kannattaa katsoa yläolevaa videota kerran vielä.
Kun kaksi antagonistia yhtäaikaa vetävät samaa vipuvartta tämä vipuvarsi nousee ja pitenee. Ilman tätä efektiä emme pysyisi pystyssä vaan olisimme epämääräinen kasa lattialla.

Selänojentat ja Psoas tekevät työtä vastavaikkuttajina nostaen selkärankaa ylöspäin. Näistä kahdesta Psoas on nopeampi ja emotionaalisempi. Esimerkiksi itsesuojeluvaisto aktivoi Psoaksen taivuttamaan meidät suojaan. Taittumalla suojaamme itseämme yllättävältä hyökkäykseltä sekä estämme lyömästä päätämme kun äkillisesti menetämme tasapainon. Oletko myös huomannut miten vedämme itsemme kasaan samanlaisella tavalla kun meitä loukataan tai olemme surulliasia. Me kutistumme tunteellisella itsepuolustusreaktiolla säästääksemme itseämme kokemasta tunnetta liian voimakkaasti. Jos puolustus jää päälle, niin Psoaksen supistumisesta tulee pysyvä osa meidän ryhtiä. Muistako kuvat edellisestä osasta.

Oikean puoleisessa kuvassa Psoas on romahtanut niin, ettei se pysty hoitamaan tehtäväänsä kun taas vasemmassa kuvassa Psoas pidentyy ylös ja pysyy vetäytyneenä kohti selkärankaa. Juuri tämä tapahtuma, että Psoas vetäytyy sisäänpäin kohti selkärankaa tekee sen pienen imun vatsassa. Astangajoogassa kutsumme tätä tapahtumaa Uddiyana Bandhaksi vaikkei se aivan tarkkaanottaen olekkaan ihan oikea Uddiyana Bandha.  Täydellinen Uddiyana Bandha on jotain äärimmäisempää. Nyt ei kuitenkaan olla pikkutarkkoja vaan jatketaan keskustelua.

Psoas nostaa meitä ylöspäin samanaikaisesti aiheuttaen alavatsan sisään vetäytymisen. Ensisijainen impulssi vatsan sisään vetäytymisessä löytyy siis syvällä selkärangan kohdalla. Poikittaiset vatsalihakset eivät ole liikkelle paneva voima vaan toimivat Psoaksen aputukena. Selkä pitenee Psoaksen aktivoiduttua ja vatsalihakset antavat ylimääräistä tukea prosessille. Jos Psoas ei toimi, mitkään maailman vatsalihakset eivät pysty nostamaan selkää koska en eivät kiinnity itse selkärankaan. Poikittaisen vatsalihaksen puristus antaa toki korsettimaisen tuen muttei saa liikettä aikaiseksi. Näettekö nyt moottorin ja apumoottorin välisen eron? Apumoottori ei pysty toimimaan ensisijaisena impulssina nosteessa mutta Psoas pärjää yksinkin.

Katsotaan miten Psoas tekee yhteistyötä muitten lihasten kanssa. Psoas kiinnittyy reisiluun sisäkulmaan, Trochanter Minoriin. Tässä se kohtaa kollegoita jotka jatkavat matkaa reiden sisäpuolta alaspäin, lähentäjät. Psoaksen yläosassa, joka kiinnittyy ylimpään lannenikamaan, se kohtaa pallealihaksen alimmat kiinnityskohdat. Psoas on siis samassa ketjussa kuin lähentäjät ja hengityslihas. Tämä siis Thomas Mayerin mallin (Deep Frontal Line, DFL) mukaan missä lihakset muodostavat ketjuja jos niiden kiinnityskohdat kohtaavat. Kun lihakset kohtaavat toisensa ne kommunikoivat myös keskenään salaman nopeasti. Jos Psoas reagoi emotionaaliseti tämä supistuminen välittyy samanaikaiseti hengityslihakseen että reiden lähentäjiin. Vastaavanlaisesti kun Psoas rentoutuu, hengitys rentoutuu ja jalat rentoutuvat. Suuri osa meidän hyvinvoinnistamme asuu meidän Psoas lihaksissa. On olemassa menetelmä Trauma Releasing Excersis (TRE) joka perustuu kokonaan Psoaksen traumaattisten jännitysten purkamiseen.

Tämä on siis se teoria tulevan bloggauksen käytännön vihjeiden takana.
Pysyhän kanavalla!

Uddiyana Bandha, osa 1

Minulle kesti monta vuotta tajuta mitä Uddiyana Bandha tartkoittaa käytännössä. Muistan, että opettajani aina puhuivat siitä, että alavatsa vedetään ylös energiavirtauksen suuntaamiseksi. Sitäpaitsi Uddyiana Bandha oli vakiovastaus mihin kysymykseen tahansa.  Tämä oli ongelmallista.  Oli olemassa asia mitä en ymmärtänyt käytännössä ja se oli vastaus mihin kysymykseen tahansa. Sanotaan, että voidaan tehdä mitä tahansa kun pystymme hyödyntämään Uddiyana Bandhan voimaa. Hhmm.. fysiikka ja matematiikka olivat lempiaineitani koulussa ja tämän lisäksi olin täysin lumoutunut lihasanatomiasta.  Tällä taustalla minun oli vaikea tyytyä kuvaukseen, että vedä alavatsa sisään luodaksesi vipuvartta suuriin voimanponnistuksiin.

Tyydyin siihen, että en yrittänyt selittää joogaterminologiaa anatomisin käsittein koska kukaan muukaan ei pystynyt siihen.  Eräänä kauniina päivänä (noin 10 vuotta sitten) päätin mennä yksityistunnille Eeva Kaarion luokse, eläkkeellä oleva tanssipedagogi joka on kuuluisa siitä, että hän osaa kaiken lihasten pidentämisistä. Menin tunnille aikomuksenani saada ymmärrystä rintalihasten venyttämisestä. Tulos oli, että opin uuden universumin lapaluiden liikkeestä. Kuin olisin oppinut Suryanamaskar A:n ensimmäisen vinyasan ensimmäistä kertaa. Olin todella vaikuttunut!

Meni vuosi, ja otin seuraavan yksityistunnin aikomuksenani oppia lisää lonkkanivelen liikkeestä. Tein Eka Pada Shirasana, jalka niskan takana - Eeva katseli ja mietti asentoani. Hänen mielestään minun kohdallani oli enemmän kysymys siitä, miten voin välttää saamasta lonkan koukistajani, Psoakseni, puristukseen.  Joten hän ryhtyi opettamaan minulle miten Psoasta pidennetään älykkäällä tavalla.  Puolen tunnin työn jälkeen hän pyysi seisomaan suorana ja tuntemaan miten Psoas pitenee molemmin puolin.  Silloin tunsin kuinka alaosa vatsastani nousi itsestään aivan uudella tavalla. Kuin olisin kokenut Uddiyana Bandhan aivan sponttaanisti ilman ponnistusta.  Mistä on kyse, sanoin? Eeva kertoi, että se on Psoas mikä nyt pitenee tarkoituksenmukaisella tavalla.  Silloin aivokonttorissani tuli vipinää.  Kun tulin kotiin pyyhin pölyt Ida Rolfin kirjasta "Postural Integration" ja löysin seuraavat kuvat.

Ymmärrättekö mistä on kyse?   Vasemmassa kuvassa Psoas vetäytyy spontaanisti selkärankaan päin samanaikaiseti kun se pitenee ylöspäin.  Oikeanpuoleisessa kuvassa Psoas on romahtaneessa tilassa ja työntää vatsaa ulos.  Kun Psoas tekee työtä oikealla tavalla se pitenee ja pysyy lähellä selkärankaa. Sillä tavalla se voi säätää selkärangan asentoa paremmin ja tehokkaammin. Vähemmällä ponnistuksella tapahtuu enemmän tulosta! Sivutuotteena vatsa vetäytyy sisään.

Nyt kuulostaa, että olemme tulleet lähemmäs Uddiyana Bandhan luonnetta.  Jatkoa seuraa...

Uddiyana Bandha, del 3

Då är vi äntligen framme vid de praktiska rådena som följer efter del 1 och del 2. För all teoretisk bakgrund vore det skäl att läsa de tidigare inläggen men det går utmärkt att hoppa rakt in i dessa instruktioner.

Ett subtilt lyft.

För att hitta ett effektivt lyft i ryggen som engagerar Uddiyana Bandha ända inifrån börjar du med att sätta dig på golvet med benena i kors eller helt enkelt på en stol med fotsulorna på marken. Sitt bekvämt med en rak rygg. Lyft knäna långsamt några centimeter. Det är meningen att engagera Psoas muskeln med så liten kraft som möjligt. För varje gång använder du allt mindre kraft så att du till slut lyfter knäna knappt märkbart. Ge akt på vad som händer i korsryggen och magen. Om du lyckas aktivera knälyftet med en knappt märkbar anstränging, samtidigt som du behåller övre kroppen avspänd, kommer du att känna hur nedre ryggen och magen lyfts uppåt. Om du inte förstår varför är det bara att gå tillbaka till del 1 och del 2. Då psoas aktiveras, så att benet fortfarande hålls på plats, drar den ländryggen framåt vilket resulterar i en rörelse uppåt. Träna med tålamod tills du hittar finessen. Då du hittar detta subtila lyft kan du fortsätta med att lyssna på överkroppens delikata balans. En utmärkt meditationsövning.

Lyft dig i håret

Stå med fötterna ihop i Samastithi. Placera ena handflatan på nedre magen och låt magen spänna av. Med den andra handen lyfter du dig i håret rakt uppåt. Känn vad som händer under den nedre handen! Dras magen in? Om du känner att nedre magen dras in som en följd av att du lyfter dig i håret så har du hittat Uddiyana Bandha på ett enkelt sätt. Det är förlängningen i ryggen som får Psoas att aktiveras som i sin tur får magen att dras in. Nu har du en bra utgångspunkt för att böja dig framåt.

För vikten framåt på fotbladen

Då du böjer dig framåt så som i andra vinyasan i Suryamaskar A, låt vikten föras tillräckligt framåt på fotbladen. Det hjälper dig att hålla längden i ryggen samt lyftet i nedre magen.

Fäll hakan nedåt

Låt dessutom hakan falla ned mot bröstbenet så fort som du börjar böja dig framåt. Det hjälper dig att hålla nedre magen aktiverad. Varför?
Alla muskler arbetar i kedjor med varandra. En kedja definieras så att musklernas fästen överlappar eller berör varandra samt riktningen fortsätter från en muskel till en annan utan att vinklas(Thomas Myers, Anatomy Trains). Psoas befinner sig i den djupa främre linjen (Deep Frontal Line, DFL) som uppifrån börjar med halsmusklerna.

Då du lätt engagerar halsmusklerna fortsätter impulsen ned i Psoas. Testa skillnaden med att böja dig framåt på detta vis och jämför hur det känns om du låter hakan leda rörelsen. Lägg i synnerhet märke till hur olika det känns i nedre magen.

Sammanfattning

Låt hjässan skuffa framåt i  ryggens riktning. Det här är en bra generell regel för att gå in i nästan vilken framåtböjande asana som helst. Det ger samma impuls som i övningen att lyfta sig i håret. Testa, pröva och kommentera!

Jag återkommer med nya teman.

Uddiyana bandha, del 2

Innan jag fortsätter att berätta om hur Psoas lyfter upp ryggraden skall du ta dig en titt på den här videon av Thomas Myers:

Saken i ett nötskal - ryggraden är inte enbart en kotpelare där kotorna vilar på varandra såsom tegelstenarna i en husbyggnad. Ryggraden är en självbärande dynamisk struktur som spänns upp av ryggradens muskler som fäster direkt vid kotorna. På ryggsidan har vi en muskelgrupp som kallas för Erectus Spinae och på framsidan har vi Psoas som fäster ända upp till höjden av bröstbenets nedre del.

Bilden är tagen ur Thomas Myers bok Anatomy Trains. På ryggsidan syns en bit av ryggsträckarna som fortsätter ända upp till bakhuvudet. På framsidan syns det hur Psoas fortsätter uppåt hela ländryggen.  För att förstå hur musklerna, genom att dras ihop, i själva verket förlängs lönar det sig att ta en titt på videon. 

Då två antagonister samtidigt verkar på samma hävarm lyfts och förlängs hävarmen. Utan denna effekt skulle vi inte kunna hålla oss uppräta och vi skulle i själva verket bara var en ihopknycklad liten hög på golvet.

Ryggsträckarna och Psoas arbetar som varandras antagonister för att lyfta upp ryggen. Av dessa två är det Psoas som är den snabbare och mera emotionella parten. Av ren självbevarelsedrift kan vi flexa överkroppen blixtsnabbt. Genom att dra ihop oss skyddar vi oss mot ett överraskande anfall eller så hindrar vi oss från att slå huvudet då vi plötsligt mister balansen. Har du märkt hur vi också drar ihop oss på motsvarande sätt då vi blir sårade eller sorgsna? Vi krymper ihop som en emotionell försvarsreaktion för att bespara oss själva från att alltför starkt erfara känslan ifråga. Om detta försvar inte upphör blir kontraktionen av Psoas en bestående del av vår hållning. Kommer ni ihåg bilderna från den förra delen?

På den högra bilden är Psoas kollapsad så att den inte kan utföra sin uppgift till fullo medan vi ser på den vänstra bilden hur Psoas förlängs uppåt och håller sig tillbakadragen mot ryggraden. Just detta element, att Psoas dras innåt mot ryggraden, ger det här lilla suget innåt i magen. I Ashtanga yoga brukar vi kalla det Uddiyana Bandha ävenom det strikt talat inte är en full Uddiyana Bandha. En full Uddiyana är någonting lite extremare. Låt oss inte haka upp oss på detaljer utan vi fortsätter resonemanget. 

Psoas hjälper att lyfta oss uppåt samtidigt som den åstadkommer en indragning av nedre delen av magen. Primus motor i indragningen av magen ligger alltså djupt inne vid ryggraden. Det är inte de tvärgående magmusklerna som är den drivande kraften. De tvärgående magmusklerna fungerar som ett hjälpstöd för Psoas. Ryggen lyfts med hjälp av Psoas och magmusklerna kan ge ett extra stöd och en extra stadga åt Psoas i denna process. Om Psoas inte fungerar kan inga magmuskler i världen hjälpa ryggen i sitt lyft. Sker ni nu skillnaden mellan motor och hjälpmotor? Hjälpmotorn kan inte fungera utan primus motor medan det tvärtom är helt möjligt. 

Låt oss ta en titt på hur Psoas samarbetar med andra muskler innom kroppen. Psoas fäster vid lårbenets inre hörn, Trochanter minor. Här träffar den kolleger som fortsätter nedåt på inre sidan av låret, adduktorerna. De är en muskelgrupp som drar lårena mot varandra. På övre delen av Psoas, som fäster vid den översta ländkotan, träffar den på mellangärdesmuskelns (Diafragmas) nedersta fästen. Psoas befinner sig alltså i samma kedja som adduktorerna och vår andningsmuskel. Detta alltså enligt teorin av Thomas Myers att musklerna befinner sig i kedja med varandra om deras fästen överlappar och berör varandra. Då muskler berör varandra kommunicerar de blixtsnabbt med varandra. Om Psoas reagerar emotionellt sprider sig kontraktionen till andningsmuskeln samtidigt som adduktorerna spänns. Motsvarande händelseförlopp sker då Psoas spänner av, andningen spänner av och benena spänner av. En stor del av vårt välmående bor i vår Psoas muskel. 

Det finns en metod kalld Trauma Releasing Excersises, TRE, som går helt och hållet ut på att upplösa traumatiska spänningar i Psoas av alla slag 

Detta är alltså teorin bakom den sista delens praktiska råd som fäljer lite senare.